Kaka i blöja..

Muutoksen tuulet ovat täällä mutta haju pysyy samana!

Oon pohtinut taas pienillä, vajavaisilla aivoillani sanaa MUUTOS. Olen hyvin nostalginen ihminen (mitä olen tainut toistella täällä blogissa aika monta kertaa jo) ja edessä häämöttää itselläni taas jonkinlainen muutos elämässä, itseasiassa aika isokin muutos. Olen tässä vihjaillutkin asiasta paljon eli jään kotia 19.11 eteenpäin hieman yli 13 kuukaudeksi tyttären kanssa. Mä olen tietenkin aika innoissani mutta toistaakseni itseäni niin tottakai nostalgiset tunteet tulee pintaan kun tällä hetkellä on yksi vuoro enään jäljellä töissä... niinkuin olen aiemmin kehunut, että mulla on aika omalaatuinen työpaikka ja vielä omalaatuisimmat työkaverit joten lähtö töistä on senkin takia hankalempaa, toista se olis jos työpaikka olis painajainen ja maailman synkin paikka niin sitähän olis into piukeena lähdössä pois!  Nostalgiseksi ton työpaikan tekee myös se kun valmistuin lähihoitajaksi 2003 joulukuussa niin tää mun nykytyö oli mun eka paikka missä rupesin hommia tekemään (monen muun sijaispaikan lisäksi) niinku olen töissä aina letkauttanut "olen vanhin ja kokenein täällä" niin ihan tonkin takia on ihan mukavaa (ja terveellistä)vaihtelua päästä tyttären kanssa viettämään vuodeksi laatuaikaa, muutos tekee varmasti hyvää!

No joo se siitä tylsästä alkujuonnosta. Muutos tekee ihmisille hyvää, en nyt mene sen enempää näihin perus juttuihin, terveysasiat, ruokavalion muuttaminen, kohtuukäyttö erinäisissä paheissa plaa plaa, kyllä te ne kaikki jutut tiiätte. Oon sitä mieltä, että tietyt asiat on hyvä pitää ennallaan jos on kokenut ne hyväksi, meinaan ihan perusrutiineja: säännöllinen aamupala, urheilu, pikku elämän rutiinit, ne pitää pääkopan kunnossa ja ehkä kropankin. Mitähän mä yritän tässä selittää? nyt menee tylsäksi :) hm.. mikäs se mun punainen lanka nyt olikaan?

Niin ehkä jos omalta kohdaltani mietin, niin juutun monesti semmosiin huonoihin rutiineihin mitä en monesti suostu muuttamaan, ehkä on kyse pääosin asennemuutoksesta... oon aiemmin puhunut negatiivisuudesta.. on muuten edelleen erittäin vaikea muuttaa asennetta ja ruveta ajattelemaan positiivisesti! on vaan edelleen niin järkyttävän vaikea muuttaa asennettaan ja suhtautumista muihin ihmisiin ja heidän tekemisiinsä. Niinku eilen Sarasvuossa se amerikan suurlähettiläs sano jotenkin näin: "you Finnish people love your misery" kyllähän tän jokainen meistä tiedostaa? Ja en nyt rupea olemaan tekopyhä tässä asiassa, faktahan on, että monilla menee liian useasti päin persettä moni asia niin vaikeahan siinä on hymysuin olla? mutta ehkä tässä puhun semmosista "ei niin vakavista" asioista missä voitaisiin tehdä asennemuutos positiivisempaan suuntaan, semmosta ihan turhaa kurjuuden ylistämistä ja valittelua minkä ite tiedostaa ja minkä voisi ite muuttaa mutta ei vaan jaksa tai ei huvita. Sen voin sanoa, että lapsen saaminen on vaikuttanut mun asenteisiin tosi paljon! lapsen kanssa oleminen on mulle jonkinlaista "aivot narikkaan terapiaa" oon huomannut, että olen paljon iloisempi ja elämänmyönteisempi enkä jaksa stressata enään läheskään niin paljon turhista asioista.

No joo, ei tästä tullut ihan niin oivallista, filosofista, älykästä pohdintaa mitä ajattelin, no ei se nyt ole mahdollistakaan mun luonteella ja oppimäärällä! oon ite kuitenkin tämmönen perus juntti kuka pohtii aika maanläheisesti elämän pieniä ja isoja asioita, epäkohtia, luonnollisia ja yliluonnollisiakin asioita.. nyt ei ollut ihan tää mun "flow" oikeilla taajuuksilla, no antaa mennä. Mulla on monesti aikaraja missä ajassa tää pitää aina kirjottaa (max 15-20min)

Respekt!

Olkoon rakkaus vilpitön, kammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni. 
10. Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne

Kunnioitus! Huh, siinäpä vasta sana?

Mä olen pohtinut paljon tota sanaa kunnioitus ja jos yritän olla asiallinen ja rakentava tällä kertaa ja tän aiheen kanssa menee helposti syyllistämiseksi vaikka sitä en halua (liha haluaa mitä haluaa), niin aloitetaan kiltimmästä päästä, eli mulla toi kunnioitus sanan pohtiminen kumpuaa ihan omasta avioliitosta koska liian usein huomaan kuinka rumasti ja töksähtelevästi mä puhun vaimolle ja monesti ihan syyttä koska mä olen "väsynyt, en oo saannut nukuttua, mua ärsyttää ja puran nyt suhun ärsytyksen" jne jne jne.. tottakai on luonnollista riidellä välillä, kinata ja siinä sivussa tulee tottakai sanottua rumasti toiselle, en mä nyt sitä tässä meinaa, vaan lähinnä semmosta ihan turhaa napinaa ja vihamielisyyttä mille ei ole edes syytä monesti, välillä tuntuu että ollaan tässä taloudessa ihan eri puolilla, ihan kuin oltais joku jalkapallomatsin pahimmat vastustajat vaikka meidän pitäisi puhaltaa yhteen hiileen ja kunnioittaa toisiamme? Tähän asiaan on pitänyt oikein harjoitella, mutta tulee kyllä hyvä fiilis kun huomaa että puhetyyli ja asenne on muuttunut..

Ettei tää menisi ällöttäväksi avioliittoblogiksi niin aasinsiltana voi hypätä ihan ystävien ja kaverien kunnioitukseen (nyt mennään vaaralliselle alueelle) Tähän vois ankeasti vetää esim facebookin helppouden olla tyly, epäkohtelias, epäkunnioittava koska on helppo istua mukavasti tietokoneen takana ja kirjoitella impulsiivisesti vaikka mitä sattuu mutta kuinka moni kehtaisi sanoa samat tylyt jutut päin naamaa? No ehkä jotkut, mutta voisin veikata ettei kaikki.  Äh, tää on niin vaikea aihe itelle.. missä menee se raja että osan jutuista voi laittaa ihmisten persoonallisuuden ja erilaisuuden piikkiin? Meinaan siis sitä jos tuntuu siltä että kunnioitus on kateissa monesti? äh mitä mä sekoilen, eiku nyt mä keksein sen! Mitä vaaditaan hyvän ystävyyden ja kaveruuden ylläpitämiseksi? Kunnioitus! Ja eiköhän me aikuiset ihmiset tiedetä mitä ne asiat on mitkä ylläpitää ystävyyden? Pelkäsin että mun pitää ruveta luettelemaan kaikenlaisia ikäviä asioita tähän, mutta joo, ei tarvinnut..

No joo tää ehkä vähän liippaa läheltä tota "viha" blogin aihetta, mutta ehkä kuitenkin hieman eri näkökulmasta..  no siis mun pointti oli se, että kunnioitus on tärkeä asia vaikka ei aina oltaistaan keskenämme kaikista asioista samaa mieltä ja jopa monesti vaikka kuinka eri mieltä, mutta uskon siihen että erilaiset ihmiset pärjää keskenään kunhan vain löytävät kunnioituksen hienon tien, eikös?

"Olen eri mieltä kanssasi mutta puolustan kuolemaani asti oikeuttasi sanoa mielipiteesi" erittäin vahva lause, mutta ei se nyt ihan niin vaikea ole? jos vähän yrittää :)

Maailma olis niin paljon parempi paikka jos me kunnioitettaisiin toisiamme pikkasen enemmän.. mutta helpommin sanottu kuin tehty..

Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä.

18. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.