Provosoivan otsikon ei ole tarkoitus olla sovinistinen tms vaan lähinnä primitiivinen kuvaus arjestani lapsen kanssa, täähän on edelleen isä-mylliksen blogi ja tän blogin tarkoitus on siis ollut aina alusta saakka kertoa isän näkökulmasta asioita, isänä olemisesta jne.. toki välillä poikkean aiheesta hieman eri poluille, tutkimattomille poluille..
Tosiaan onko nyt mennyt jo 3 viikkoa kun olen ollut hoitovapaalla? taitaa olla. Ollaan tää mennyt viikko hieman sairasteltu koko perhe, mutta onneksi perjantaina päästiin käymään tuomiokirkon perhekahvilassa taas. Niin asia mitä olen funtsinut jonkun verran viime aikoina on kotityöt ja siivoaminen! Moni tietää, että sisälläni asuu pienen pieni autistipoika kuka haluaa, että asioiden on mentävä tietyllä tavalla, tietyt tavarat tietyssä paikassa jne jne.. siisti mieshän minä en ole, ei kannata ymmärtää väärin! tykkään vaan, että tietyt asiat on tietyssä paikassa (suurin osa ihmisistä kai on tämmösiä) mutta tosiaan siivoamisesta en ole tykännyt oikein koskaan ja enpä sitä kauheasti poikamiehenä/yksin asuessani tehnytkään (vaimo on myöhemmin sanonut, "joo olihan se sun kämppä hieman sotkunen silloin aikanaan")
Mutta tosiaan olen oppinut siivoamaan nyt kun olen kotona hengaillut pidemmän aikaa, eli mulla on nykyään pakkomielle siivota keittiö aamupalan jälkeen ja mua jopa ärsyttää nykyään kun ei ole siistiä! Olen huomannut myös sen, että nautin järjestelystä ja siivoamisesta aikasen paljon ja saan aika isoa tyydytystä siitä. Ei olis uskonut musta! Se voi olla joku primitiivinen reaktio tai halu pitää oma talo siistinä kun nyt vietän täällä niin paljon aikaa kun en ole töissä ja voin kuvitella huutavat kotiäidit(nykyään myös huutavat koti-isät) ku ne ei voi sietää ku joku sotkee juuri heidän siivoamiaan paikkoja ja niillä menee hermot, ymmärrän ihan täysin! Kotona on myös kiva häärätä ja järkkäillä, se rauhottaa jotenkin mieltä.. en osaa selittää, mutta jotenkin. Nää asiat on varmaan perusjuttuja monelle, mutta itselle ne ei ole, vaikka toki olen joutunut ne omat, pakolliset siivoamiset tekemään meidän taloudessa aina (mulle lankeaa aina vessojen pesu) no joo myönnetään imuroimisesta en tykkää vieläkään, kaikki muut kotihommat menee. tiskaaminen, pyykinpesu, järjestely jne jne..
eli kai tässä on se pointti, että pienistä askareista koostuu isoa nautintoa ja tyydystä ja niin tää elämä pitäis ollakin (pakollinen valistusosuus) ei ihminen paljoa tarvi ollakseen iloinen (tää voi olla provosoiva ajatus, mutta luonnollisesti puhun nyt omasta näkökulmastani tässä), pitäis oppia oleen tyytyväinen aika perusjuttuihin (mitä ei aina tajua elämän kaaoksessa) että olet ihan perusterve, se on iso asia, sulla on katto pään päällä, saat syödä, sulla on kavereita, joku kiva harrastus (itselleni musiikki on kaikki kaikessa) en itsekään elä semmosessa primitiivisyydessä missä ehkä haaveilen eläväni enkä rupea jeesusteleen tässä mitenkään. Mutta fakta on se, että kyllä meillä ihmisillä on liikaa turhia ärsykkeitä joka puolella ja me unohdetaan monesti ne yksinkertaiset hienot, pienet hetket mistä elämä oikeasti koostuu, esim kuvitteellinen hetki kavereiden kanssa, ennen juteltiin ja juotiin kahvia, nykyään kaikki näpyttelee puhelinta ja on netissä ja viestit piippaa koko ajan jne.. äh en mä jaksa tästä aiheesta sen enempää.. joo semmosta.
