Näin pääsiäisen kunniaksi voisin taas kirjoitella hieman blogia, eli hyvää pääsiäistä kaikille!
5.3 tainut kirjoittaa edellisen kerran, no laatu (paska) korvaa määrän vai mites se meni. Meidän arki menee eteenpäin mukavasti vauvan kanssa, tytär kasvaa pituutta kovasti ja painoa on tullut lisää. 2kuukauden iässä luvut oli 62/6,2 eli kunnon tyttö tulossa, antaa satikutia paskoille poikaystäväehdokkaille :) Paraikaa kun kirjoittelen tätä niin tyttö nukkuu tossa mun sylissä tyytyväisenä ja mä naputtelen yhdellä sormella tekstiä ja taustalla soi Denverin kantri (Slim cessna) Mä heräsin tänään jo klo 06.30 tai no en olisi herännyt mutta tyttö halusi herätä ja vaihdettiin vaippa ja mentiin alakertaan leikkimään, no tunnin jaksoi leikkiä ja sitten simahti ja veikkaan, että about kohta tyyppi herää ja sillä on nälkä! Niin ja minä JALO mies jätin vaimon nukkumaan! No ei vaitiskaan kyllä se on niin, että mies tekee myös osansa vauvanhoidossa ja näin se pitää ollakin, no joskus jotkut äidit ei anna isien osallistua mihinkään, syitä en tiedä? tai no ehkä tiedän tai ainakin luulen jotain syitä tietäväni..
Mukavaa on ollut viime aikoina huomata kun tytär on ruvennut hymyilemään ja jokeltelemaan ja ottaa selkeesti kontaktia (ainakin leluihin) ja kauhia heilumaan jo! Kiva nähdä kehitystä. Oon ollut suht alusta saakka vauvan kanssa kahdestaan kotona joitakin aikoja, viikko sitten oli pisin aika kun vaimo lähti neljän aikaan viettämään tyttöjen iltaa ja tuli takaisin joskus yöllä yhden aikaan (kävi toki kerran kymmenen aikoihin imettämässä ja jatkoi iltaa) No ihan hyvin se meni kun tytär juo onneksi tuttipullosta aina silloin kun vaimo on pidemmän aikaa pois. Leikittiin, nukuttiin ja oksenneltiin ja kuunneltiin musaa siinä illan aikana ja toki hieman itkettiin ja välillä hieman enemmänkin ja myönnetään, että hieman avuton olo meinas välillä tulla, mutta selvittiin kuitenkin.
Kyllähän tämä isänä olo päivä päivältä tulee hienommaksi ja en kehtaa myöntää sitäkin, että kyllä se keskittyminen lapsen kanssa olemiseen on välillä vaikeaa, mutta ite oon huomannut, että siihen pitää (saa) opetella vaan olemalla lapsen kanssa ja viettämään aikaa ja parhaimmillaan se oleminen lapsen kanssa on parasta kyllä mitä maailmassa on! Varsinkin aamuhetket (niinkuin tänään) on hienoja kun leikkii ja katsoo lasta siinä hymyilemässä ja fiilistelee ja tirauttaa jopa pienen kyyneleen, hieno fiilis! ei se helppoa aina ole kun on tottunut omiin rutiineihin, pysty aiemmin soitteleen ja kuunteleen musaa ja kahtomaan leffoja ja sarjoja niin paljon ja milloin huvitti, nyt se on hieman hankalempaa ja pitää aikatauluttaa meininkejä ja siihen vielä päivätyö päälle ja mun bändien treenit ja keikat, mutta kyllä sen pystyy klaaraamaan kun ottaa vaan oikean asenteen. Kerkeää jopa siinä sivussa käydä kahvilla kavereiden kanssa. Mutta kuitenkin haluan painottaa, että lapsen etu kuitenkin on se tärkein ja ei se ole mikään "yks pikku juttu tossa sivussa" vaikka se nyt siltä ehkä näyttääkin kun kirjoitan tässä tätä blogia.
Äitejä on pakko kehua kyllä maasta taivaaseen koska se aika ja energia mitä äidit joutuu lapseen laittamaan on ISO! Ei sitä jotenkin tajunnut aiemmin totakaan pointtia oikein kunnolla ennenkuin lapsi syntyi. Mä tosiaan joulukuussa meinaan jäädä kotia vuodeksi tyttären kanssa, tai voi olla että menee tammikuun (2013) puolelle. Odotan innolla sitä aikaa ja tottakai se jännittääkin aika paljon, että miten sitä selviää? Mutta lapsi on kerran lapsi niin siitä pitää kyllä nauttia niin paljon kuin pystyy!
Jeps, mutta eipä tässä sen kummempaa ole tällä kertaa. Kysymyksiä? :) Koitetaan pärjäillä. Meen kahville...
Isä-Myllis
perjantai 29. maaliskuuta 2013
tiistai 5. maaliskuuta 2013
Osa 20
On vierähtänyt taas hieman aikaa tän kirjoittamisesta (2viikkoa) mutta päätin, että kirjoittelen tätä aina fiiliksen mukaan. Tytär on tänään 7viikkoa, aika rientää kyllä!
En olen sen kummempia havaintoja tehnyt viime kirjoittamisen jälkeen, paitsi hieman on hymyilyä ruvennut tulemaan vauvalla tai oikeastaan aika paljonkin mikä on kivaa! ja on toi pötkö tainut kasvaa aika paljon ja ehkä pituuttakin on tullut?
Puhuin tunnetiloista viime kerralla ja se täytyy kyllä mainita kun olin viime viikonloppuna keikalla Uhrijuhlan kanssa Jyväskylässä ja Joensuussa (ajoa tuli pitkästi päälle 1000km) niin iltaisin nukkumaan mennessä oli pakko selailla mun puhelimesta tyttären kuvia ja fiilistellä kuinka ikävä oli ja taisi siinä itkukin tirahtaa... ihmeellisiä asioita toi lapsi saa aikaan! Eli vaikka kiva oli keikkareissulla olla niin kyllä kova ikävä kotia vaimon ja tyttären luo ja nyt tajuan sen kun isät ja äidit aina hokee "kyllä on ikävä lapsia" ja varsinkin kun tytär on näin nuori vasta.
Myönnetään, että vaikka kuinka ihana toi tyttö onkin niin kyllähän hän on nykyään SE kuka meidän arkea määräilee :) Mutta osittain se pitää niin ollakin tai ei edes osittain vaan kokonaan! Jos lapsen hankkii niin kyllä lasta on sitten oltava valmis hoitamaan ja antamaan huomiota. Ikävä kahtoa jotain perheitä ketkä ei selkeästi jaksa edes olla lapsen kanssa vaan enemmänkin se lapsi on rasite heille. Mutta ei se lapsi nyt ihan kokonaan ole sitä vanhaa arkea meiltä vienyt pois. No ihan perusjuttuja mitkä on muuttunut esimerkiksi meidän iltahetket: ennen tehtiin ihan rennosti iltapalaa ja voitiin kattoa 2-3 jaksoa jotain hyvää sarjaa, mutta eipä voi enään tai oikeastaan ei edes viittitä kun vauva kattoo suoraan silmiin ja haluaa huomiota niin eihän sitä oikein voi vaan yrittää hyssytellä tai yrittää nukuttaa tyyliin "oleppas hiljaa kun äiti ja isä viettää laatuaikaa" tai tokihan lapsen voi opettaa "hiljaiseksi" istuttamalla sitteriin koko ajan pienestä pitäen niin saa sitä omaa aikaa, mutta ei ole kyllä ihan tervettä? passiivinen lapsi kuka istuu koko ajan sitterissä ja ei pidä elämää ja on oppinut ettei hänen kanssaan leikitä ja touhuta ei ole ihan terve tapa, vai? no jokainen tyylillään. Tottakai sitten kun lapsi on nukahtanut niin voi puuhata ja touhuta niitä omia juttuja (nää jutut on varmaan kaikille vanhemmille ihan selviä juttuja mutta ei itelle kun olen tuore isä)
Mutta kyllä toi lapsi on pääosin tuonut niin paljon arkeen semmosta muutosta mitä kaivattiinkin ja ILOA ennen kaikkea! Mekin ollaan oltu vaimon kanssa jo kohta 11 vuotta yhdessä joten kyllä siinä vaiheessa toisten pärstää on kerinnyt jo kahtoa joku tovi, että uusi naama talossa oli ihan kaivattu :) Olen tunnetusti kova provosoimaan ja jopa arvostelemaan muiden elämää ja kasvatusta, mutta oon pyrkinyt pois siitä koska jokainen hoitaa lapsensa ihan sillä tavalla kuin on parhaaksi havainnut. Toki lapsen hyvinvointi on aina tärkeintä ja jos laiminlyöntiä havaitsee niin siinä vaiheessa on puututtava ulkopuolisten peliin.
Joo, mutta ei sen kummempaa ole tällä kertaa.. Isyys on hieno asia! :)
Kirjotin tänkin tekstin aikamoisessa väsymystilassa (töissä tauolla nyt aamulla) joten läppä on yhtä huonosti kirjoitettua kuin yleensäkin.
AntsaPolso
En olen sen kummempia havaintoja tehnyt viime kirjoittamisen jälkeen, paitsi hieman on hymyilyä ruvennut tulemaan vauvalla tai oikeastaan aika paljonkin mikä on kivaa! ja on toi pötkö tainut kasvaa aika paljon ja ehkä pituuttakin on tullut?
Puhuin tunnetiloista viime kerralla ja se täytyy kyllä mainita kun olin viime viikonloppuna keikalla Uhrijuhlan kanssa Jyväskylässä ja Joensuussa (ajoa tuli pitkästi päälle 1000km) niin iltaisin nukkumaan mennessä oli pakko selailla mun puhelimesta tyttären kuvia ja fiilistellä kuinka ikävä oli ja taisi siinä itkukin tirahtaa... ihmeellisiä asioita toi lapsi saa aikaan! Eli vaikka kiva oli keikkareissulla olla niin kyllä kova ikävä kotia vaimon ja tyttären luo ja nyt tajuan sen kun isät ja äidit aina hokee "kyllä on ikävä lapsia" ja varsinkin kun tytär on näin nuori vasta.
Myönnetään, että vaikka kuinka ihana toi tyttö onkin niin kyllähän hän on nykyään SE kuka meidän arkea määräilee :) Mutta osittain se pitää niin ollakin tai ei edes osittain vaan kokonaan! Jos lapsen hankkii niin kyllä lasta on sitten oltava valmis hoitamaan ja antamaan huomiota. Ikävä kahtoa jotain perheitä ketkä ei selkeästi jaksa edes olla lapsen kanssa vaan enemmänkin se lapsi on rasite heille. Mutta ei se lapsi nyt ihan kokonaan ole sitä vanhaa arkea meiltä vienyt pois. No ihan perusjuttuja mitkä on muuttunut esimerkiksi meidän iltahetket: ennen tehtiin ihan rennosti iltapalaa ja voitiin kattoa 2-3 jaksoa jotain hyvää sarjaa, mutta eipä voi enään tai oikeastaan ei edes viittitä kun vauva kattoo suoraan silmiin ja haluaa huomiota niin eihän sitä oikein voi vaan yrittää hyssytellä tai yrittää nukuttaa tyyliin "oleppas hiljaa kun äiti ja isä viettää laatuaikaa" tai tokihan lapsen voi opettaa "hiljaiseksi" istuttamalla sitteriin koko ajan pienestä pitäen niin saa sitä omaa aikaa, mutta ei ole kyllä ihan tervettä? passiivinen lapsi kuka istuu koko ajan sitterissä ja ei pidä elämää ja on oppinut ettei hänen kanssaan leikitä ja touhuta ei ole ihan terve tapa, vai? no jokainen tyylillään. Tottakai sitten kun lapsi on nukahtanut niin voi puuhata ja touhuta niitä omia juttuja (nää jutut on varmaan kaikille vanhemmille ihan selviä juttuja mutta ei itelle kun olen tuore isä)
Mutta kyllä toi lapsi on pääosin tuonut niin paljon arkeen semmosta muutosta mitä kaivattiinkin ja ILOA ennen kaikkea! Mekin ollaan oltu vaimon kanssa jo kohta 11 vuotta yhdessä joten kyllä siinä vaiheessa toisten pärstää on kerinnyt jo kahtoa joku tovi, että uusi naama talossa oli ihan kaivattu :) Olen tunnetusti kova provosoimaan ja jopa arvostelemaan muiden elämää ja kasvatusta, mutta oon pyrkinyt pois siitä koska jokainen hoitaa lapsensa ihan sillä tavalla kuin on parhaaksi havainnut. Toki lapsen hyvinvointi on aina tärkeintä ja jos laiminlyöntiä havaitsee niin siinä vaiheessa on puututtava ulkopuolisten peliin.
Joo, mutta ei sen kummempaa ole tällä kertaa.. Isyys on hieno asia! :)
Kirjotin tänkin tekstin aikamoisessa väsymystilassa (töissä tauolla nyt aamulla) joten läppä on yhtä huonosti kirjoitettua kuin yleensäkin.
AntsaPolso
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)