On vierähtänyt taas hieman aikaa tän kirjoittamisesta (2viikkoa) mutta päätin, että kirjoittelen tätä aina fiiliksen mukaan. Tytär on tänään 7viikkoa, aika rientää kyllä!
En olen sen kummempia havaintoja tehnyt viime kirjoittamisen jälkeen, paitsi hieman on hymyilyä ruvennut tulemaan vauvalla tai oikeastaan aika paljonkin mikä on kivaa! ja on toi pötkö tainut kasvaa aika paljon ja ehkä pituuttakin on tullut?
Puhuin tunnetiloista viime kerralla ja se täytyy kyllä mainita kun olin viime viikonloppuna keikalla Uhrijuhlan kanssa Jyväskylässä ja Joensuussa (ajoa tuli pitkästi päälle 1000km) niin iltaisin nukkumaan mennessä oli pakko selailla mun puhelimesta tyttären kuvia ja fiilistellä kuinka ikävä oli ja taisi siinä itkukin tirahtaa... ihmeellisiä asioita toi lapsi saa aikaan! Eli vaikka kiva oli keikkareissulla olla niin kyllä kova ikävä kotia vaimon ja tyttären luo ja nyt tajuan sen kun isät ja äidit aina hokee "kyllä on ikävä lapsia" ja varsinkin kun tytär on näin nuori vasta.
Myönnetään, että vaikka kuinka ihana toi tyttö onkin niin kyllähän hän on nykyään SE kuka meidän arkea määräilee :) Mutta osittain se pitää niin ollakin tai ei edes osittain vaan kokonaan! Jos lapsen hankkii niin kyllä lasta on sitten oltava valmis hoitamaan ja antamaan huomiota. Ikävä kahtoa jotain perheitä ketkä ei selkeästi jaksa edes olla lapsen kanssa vaan enemmänkin se lapsi on rasite heille. Mutta ei se lapsi nyt ihan kokonaan ole sitä vanhaa arkea meiltä vienyt pois. No ihan perusjuttuja mitkä on muuttunut esimerkiksi meidän iltahetket: ennen tehtiin ihan rennosti iltapalaa ja voitiin kattoa 2-3 jaksoa jotain hyvää sarjaa, mutta eipä voi enään tai oikeastaan ei edes viittitä kun vauva kattoo suoraan silmiin ja haluaa huomiota niin eihän sitä oikein voi vaan yrittää hyssytellä tai yrittää nukuttaa tyyliin "oleppas hiljaa kun äiti ja isä viettää laatuaikaa" tai tokihan lapsen voi opettaa "hiljaiseksi" istuttamalla sitteriin koko ajan pienestä pitäen niin saa sitä omaa aikaa, mutta ei ole kyllä ihan tervettä? passiivinen lapsi kuka istuu koko ajan sitterissä ja ei pidä elämää ja on oppinut ettei hänen kanssaan leikitä ja touhuta ei ole ihan terve tapa, vai? no jokainen tyylillään. Tottakai sitten kun lapsi on nukahtanut niin voi puuhata ja touhuta niitä omia juttuja (nää jutut on varmaan kaikille vanhemmille ihan selviä juttuja mutta ei itelle kun olen tuore isä)
Mutta kyllä toi lapsi on pääosin tuonut niin paljon arkeen semmosta muutosta mitä kaivattiinkin ja ILOA ennen kaikkea! Mekin ollaan oltu vaimon kanssa jo kohta 11 vuotta yhdessä joten kyllä siinä vaiheessa toisten pärstää on kerinnyt jo kahtoa joku tovi, että uusi naama talossa oli ihan kaivattu :) Olen tunnetusti kova provosoimaan ja jopa arvostelemaan muiden elämää ja kasvatusta, mutta oon pyrkinyt pois siitä koska jokainen hoitaa lapsensa ihan sillä tavalla kuin on parhaaksi havainnut. Toki lapsen hyvinvointi on aina tärkeintä ja jos laiminlyöntiä havaitsee niin siinä vaiheessa on puututtava ulkopuolisten peliin.
Joo, mutta ei sen kummempaa ole tällä kertaa.. Isyys on hieno asia! :)
Kirjotin tänkin tekstin aikamoisessa väsymystilassa (töissä tauolla nyt aamulla) joten läppä on yhtä huonosti kirjoitettua kuin yleensäkin.
AntsaPolso
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti