Osa 19

Maanantaina kirjoitin viimeksi tätä blogia ja tässä viikon aikana olen pohtinut, että jaksanko edes jatkaa kirjoittamista kun rupesin hiukan tutkailemaan mun kirjoituksia ja rupesi ärsyttämään kuinka huono olen kirjoittamaan ja menin kirjoituksissa ehkä hiukan ohi sen pääidean mikä mulla oli alunperin eli: "Isän näkökulmaa lapsen kanssa". Eli kirjoittelin ihan liikaa perus arkijuttuja ja menin turhiin yksityiskohtiin. Toisaalta olen ottanut sen linjan, että en sensuroi oikeastaan mitään ja annan jutun lentää vaikka olisi huonoakin juttua (sitähän mulla on koko ajan)

No yritetään lähteä uudella meiningillä liikenteeseen! Tai sitten lopetan koko homman! :) Kirjoitan fiiliksen mukaan.

Uusi tunnetila? Olen miettinyt, että miten mun tunteet lasta kohtaan lähtee muokkautumaan kun menen esimerkiksi uudestaan töihin ja lähden keikkareissulle tai olen bänditreeneissä pitkiä aikoja (niinkuin tänä viikonloppuna oli la ja su päivinä pitkät Callistotreenit heti työpäivän päätteeksi) Kuinka paha ikävä mulla tulee tyttöä? Olin kuitenkin yli 3 viikkoa putkeen yötä päivää vaimon ja lapsen kanssa rakentamassa uutta arkea ja oppihan siinäkin ajassa paljon ja varsinkin kiintymään tyttöön. Tottakai se tunne on tuttu kun tietää rakastavansa esimerkiksi vaimoa tms.. sukulaista mutta tämä uusi tunnetila lasta kohtaan on ihmeellistä! Tajusin sen vasta eilen kunnolla kun olin aamuvuorossa ja menin suoraan pitkiin Callisto treeneihin ja tulin vasta myöhään kotia ja ajoin täysillä kotia kohti kun en malttanut olla nahoissani kun halusin päästä ottamaan lapsen syliini ja hengailla sen (hän) kanssa. Ei mun tarvi varmaan selittää tätä tunnetta enempää, te ketkä olette isiä ja äitejä tiedätte mistä puhun. Itse en voinut kuvitella tätä tunnetta ennenkuin tulin isäksi.

Huomenna tytär on jo 5viikkoa, huh kuinka aika lentää! By the way tytöllä on aika paha akneongelma (jotain hormoninäppyjä) Kiinnostaa varmaan kaikkia? :) Tekisi mieli nyppiä niitä kynnellä, mutta ehkä jätän kuitenkin väliin. Ensimmäiset hymyt on EHKÄ tulleet jo, tosta asiasta ei voi olla ihan varma? Kyllä me vaimon kanssa halutaan uskoa, että se hymyilee jo ;)

Arkiaskareet on kyllä hiukan menneet hankalemmaksi (naurakaa pois vaan) :) No enhän mä tyhmä ole, että olisin kuvitellut, että voin jatkaa arkeani just sillai kun aiemminkin. Eipä sitä kitaraa soitella kotona enään ihan niin paljon kuin ennen, eikä koneella olla ihan niin paljon kuin ennen. Vireystaso on hiukan matalempi ihan selkeästi vaikken joudukaan herätä yöllä enään kun olen töissä nyt, mutta herään kuitenkin välillä yöllä vaikka tulpat onkin päässä. En mä tulppia silloin pidä kun menen esim iltavuoroon tai on vapaapäivä seuraavana päivänä.

Olen hiukan miettinyt erilaisia lastenkasvatusmenetelmiä tässä, mutta se on jo eri juttu ja pohdin sitä vaikka seuraavalla kerralla. Nämä jutut on aika kutkuttavia ja jopa aika provosoivia ja ajatuksia herättäviä (pitää varoa ettei ota esimerkkitapaukseksi ketään tuttuja tms etten saa vihoja niskaan)

 Markus