Osa 13

Eilen käytiin lounaalla pikkupötkelön kanssa taas. (Hansa sikhar) Aika samanlaistahan tää arki on ollut viimeiset päivät. Tosin hiukan on parin päivän aikana itkenyt enemmän, mutta sen verran vähäistä on ollut, että en ole peloissani, että tytöstä tulisi koliikki :) Päivä päivältä kyllä tulee tärkeämmäksi toi tyyppi tossa. Osaa ilmeillä jo valloittaa isän sydämen ja muutenkin koko olemuksellaan :) Saa nähdä miten kestän olla töissä kun nyt olen kohta 3 viikkoa ollut kotona yötä päivää vaimon ja tytön kanssa?

Jeps, taas tuli hiukan tämmönen lyhyempi pätkä...

M

Osa 12

Eilinen päivä oli taas aika perusrutiinia... yritän kuitenkin kirjoittaa joka päivästä jotain. Viljami ja Hanna kävivät vierailemassa eilen ja Luke ja Juho myös. Edelleen on mukavaa kun ihmiset tulee/uskaltaa tulla kylään. Tyttö voi hyvin ja paksusti, syö hyvin edelleen (ehkä jopa enemmän kuin aiemmin) vatsa toimii ja uni maittaa! :) Hieman ollaan harkittu sitä tuttia, mutta ei olla vielä annettu kun ei OM itke niin paljoa ja jotenkin tuntuu, ettei se kaipaa sitä? No voihan siinä olla se, että kun tuttipulloa ruvetaan testailemaan, niin voi olla hankalaa sen tuttipullon kanssa kun ei ole tuttia syönyt? Mene ja tiedä..

Kävin lenkillä eilen, todella hapokas lenkki oli, juoksin 50minsaa. Aika irveellä ja maitohapoilla meni viimeiset minuutit.. no onneksi meni kuitenkin. Oon tyytyväinen kyllä kun olen saannut jotain urheilua ylläpidettyä. Salilla en ole pariin viikkoon käynyt kun kortti on ummessa. Uimisestakin on hieman ollut taukoa. Mutta juoksurutiini on pysynyt yllä (about 3 kertaa viikossa) Mutta huomaan, että jaksaan tätä arkea paremmin kun on fyysisesti parempi olo.

Töihin paluu häämöttää (5.2) ja saa nähdä miten se arki rupeaa sitten sujumaan? Kai se siitä menee.. Ai niin kävinhän mä eilen työpaikalla näyttämässä tyttöä! :) Mulla on oikein mukavat työkaverit, ne oli laittanut kahvit, kakut ja karkit valmiiksi kun tultiin paikan päälle! :) oli korttia ja pehmonallea! Siellä se pötkylä kierteli ympäri huonetta eri tyyppien sylissä.. ilmeisesti vauvat on aika suosittuja :)

Markus

Osa 11

Eilen oli ensimmäinen virallinen ulkoilupäivä tytöllä. Voitiin mennä nyt ulos vasta kun lämpötilat on laskenut sen verran reilusti. Eilen oli aika perinteinen päivä, ei sen kummempaa. Rättyät kävi kyläilemässä iltapäivällä mikä oli mukavaa! Mulla näköjään joka toinen päivä aina juttu luistaa ja joka toinen päivä pää on ihan tyhjä.

No se asia on ollut mielessä hiukan ( mistä keskustelin facebookissakin ) että pitääkö vauvaa nukuttaa vanhempien keskellä vaiko sängyssä? Me ollaan huomattu, että meille sopii kyllä se, että vauva nukkuu omassa sängyssä yön ja aamuyöstä kuuden seiskan aikaan hän saa jäädä meidän keskelle. Monen mielestä tämä on väärin, mutta luulen että ei ole ainutta oikeaa vastausta tähän kysymykseen? Tuttia ei ole myöskään vielä annettu koska tyttö on niin rauhallinen vielä.. no ehkä joku päivä tilanne muuttuu ja joudutaan muokkaamaan kokonaan meidän rutiinit uusiksi. Mutta nyt on hyvä meinini näin, joten mitäs turhia muuttelemaan.

Joo se siitä, jatketaan...

Markus

ILO (osa 10)

Eilen käytiin ensimmäistä kertaa isovanhempien luona Kaarinassa ( mun vanhemmat ) se on kumma, että miten yksi, pieni tyttö voi muuttaa niin paljon? Tuoda niin paljon iloa ja hyvää oloa?

Rupesin miettimään tota ilo asiaa nyt kun olen 2 viikon vanhan tyttären isä. Nyt täytyy hieman sanoa suoraan ja myöntää omat ennakkoluulot: Aikoinaan kun olin hieman nuorempi ja kavereille ja tutuille rupesi putkahtelemaan lapsia, niin ajattelin tottakai että "hieno homma" ja olenhan mä aina tykännyt lapsista, mutta en ole ollut sillai superhuumissani ( ehkä vasta kun nyt on oma lapsi ) mutta takaraivossa kuitenkin hieman oli semmonen ajatus kun katsoin vanhempia leikkimässä lastensa kanssa, että "onko se nyt just noin, että toi lapsi tuo noin paljon iloa?" eli epäilin suuresti ja mietein, että hankin oman lapsen joskus, mutta en nyt koska on vaimolla koulua kesken ja itellä musajuttuja paljon, plaa plaa perusjuttua ja mietein, että lapsi hankaloittaa tosi paljon elämää ja hankitaan sitten kun ollaan koulut käyty ja opiskeltu ja matkusteltu tarpeeksi jne.. ja nythän me tehtiin niin :)

Ja kyllä, joudun kääntämään takkini täysin ( tai ei nyt ihan täysin ) kyllä toi oma tytär on maailman parasta maailmassa, vaikka ei ole kuin kahden viikon kokemus. Näen eri näkökulmasta tän lapsiasian, eli nyt jotenkin tajuan kuinka paljon lapsi tuo muidenkin ihmisten elämään iloa ( vanhemmat, sukulaiset, kaverit, työkaverit jne.. ) ja näin se pitääkin olla. En mä halua lukittautua vaimon kanssa pelkästään kotia kolmestaan eikä käydä missään eikä kutsua porukkaa kylään. Mä haluan, että muutkin voi saada iloa meidän tytöstä. Tottakai on edelleen ihmisiä ketkä ei tykkää lapsista ja ei saa samoja viboja kuin nyt itse ja ymmärrän sen täysin ja kunnioitan sitä päätöstä jos jotkut ei halua lasta.

Se mua pelotti hieman kun en nähnyt kaikissa vanhemmissa aina semmosta iloa ja riemua kun katsoin heidän toimintaa. Aina oli kiire jonnekin, ei kerinnyt jutella muiden kanssa, lapsella oli sitä tai tätä.. oltiin kireitä ja ei jaksettu tehdä mitään, varmaan monet noista asioista johtuu siitä, että lapsi voi olla huono syömään tai nukkumaan tai on kipeä tms.. mutta mutta joo, siis mietein vaan, että tuleeko oma elämä olemaan noin kireää ja hektistä koko ajan kun saadaan lapsi? ( toki nääkin jutut on karrikoituja ajatuksia eikä asiat ole noin mustavalkoisia kun ne tässä nyt näyttää ) ja samaan hengenvetoon täytyy sanoa, että onneksi on PALJON vanhempia kenen toimintaa olen ihaillut monta kertaa, on rentoa meininkiä ja otetaan lapsen kanssa iisisti jne.. mutta kuitenkin sillai että lapsella on kaikki hyvin ja huomioidaan lasta.

Eli pointti on se, että lapsi tuo paljon työtä mutta vastineeksi todella paljon iloa! Ja toki kaikki vanhemmat on erilaisia ja käyttäytyvät lapsen kanssa eri tavalla ja nyt ei ole taaskaan mun pointti syytellä eri tapoja toimia tai alleviivata "teette tyhmästi, mä olen oikeassa" kun todellakaan mä en ole oikeassa koska on monia eri tapoja toimia.

Työstä puheenollen kun olen kehunut meidän tyttöä että se on "helppo" tyttö, niin eilen kun mentiin nukkumaan joskus hiukan ennen kahtatoista niin nyt tyttö ei nukahtanutkaan niin helposti kuin aiemmin, eli yritin vajaa tunnin saada nukkumaan häntä ja sitten vaimo anto hieman maitoa ja sitten nukahti ja sitten taas nukkui hyvin omassa sängyssä pitkän aikaan..

Jeps se siitä, jatketaan.

Markus

Osa 9

Mennyt hiukan myöhäseen eilisen päivän kirjoittaminen.. No eilen ei kyllä tapahtunut sen kummempaa kuin käytiin lounaalla paninissa ( texmexbuffet ) Ville pyydettiin mukaan jo edellisenä päivänä ja Tonto myös yllättäen liittyi meidän seuraksi lounaalle.

Lounaan lisäksi tyttö pääsi käymään televisio liikkeessä pyörähtämässä ( ja nukkui oikeastaan koko kolmituntisen kaupunkireissun ajan ) iltapäivällä Pave ja Veppe tulivat käväsemään vielä meidän luona.. mukavaa kyllä kun porukka käy moikkaamassa meitä tai pääosin tyttöähän ihmiset käy moikkaamassa.

Nyt ei oikein juttu lähde liikenteeseen, jatketaan huomenna.. :)

Markus

Mikset puhu Isälle?

Eilen oli tytön ensimmäinen kauppareissu citymarketissa (nukkui koko reissun ajan) Hiukan mietittiin, että saako mennä vielä tässä vaiheessa kun tyttö on 9 päivää vanha? No mentiin kuitenkin ja ihan hyvin meni. Eilinen päivä meni muuten ihan leppoisasti, ei sen kummempaa. Akim Haraa kävi kyläilemässä eilen meillä, no menihän se nyt siihen, että kuunneltiin Deathspell omegaa! Tyttö oli kyllä sillä aikaa yläkerrassa armottomassa maitohorteessa, eli säästin viattomia korvia Aspan röhkimiseltä! :) Nana, Juhana ja Lila tuli myös käymään eilen kylässä ihan extempore eli säpinää riitti eiliselle päivällä. No päivä meni sitten muuten ihan normaalisti kuitenkin.

Semmonen asia on hieman mietityttänyt mua tässä lapsiasiassa: Miksi ihmiset juttelee melkein aina pelkästään äidille vauvajutuista? Isä jää aina hieman syrjään "oo sä nyt siinä sivussa, me jutellaan äidin kanssa" (tää on hieman karrikoitua pohdintaa) ja en puhu pelkästään itsestäni, oon seuraillut muitakin äitejä ja isiä. Tottakai se on niin, että äiti on synnyttäjä ja imettäjä ja tekee aika paljon vauvan kanssa juttuja ja se on normaalia, että äidin kanssa jutellaan enemmän ja jotkut isät on semmosia, että ei niitä kiinnosta jutella vauvajuttuja ja ikävä kyllä monet isät on semmosia, että ei niitä kiinnosta vauvanhoito syistä tai toisista, joskus isä menee samantien töihin kun vauva on syntynyt, joskus äiti sulkee isän pois yhteisestä arjesta (joskus ehkä vahingossa ja joskus senkin takia jos huomaa että isä ei halua hoitaa lasta tai ei osaa tms) Syitä on monia, mutta esimerkiksi nyt vaikka allekirjoittanut, mä tykkään jutella vauvaan liittyvistä asioista muiden ihmisten kanssa. Voi johtua siitä myös, että olen 10 vuotta ollut lähihoitajana ja töissä joutuu kaikenlaisten ihmisten kanssa keskusteluihin ja naisia on paljon alalla! :) ja tykkään naistenjutuista!

Ja olenhan mä itekin tässä nähnyt jo sitä arkea 24/7 kohta 2 viikkoa, eli kykenen keskusteluun vauvajutuista! :) Eli se pointti oli se, että onko se aina olettamus, että mennään saman tien äidin luo keskustelemaan vauvajuttuja? (ja en puhu ite synnytyksestä nyt tässä vaan pääosin siitä arjesta vauvan kanssa) Mä vaihdan vaatteita vauvalle, pesen häntä, vaihdan vaippoja, laitan nukkumaan hänet etc etc.. eli olen arjessa mukana paljon koska haluan olla! Ja nyt en tarkoita sitä, että haluaisin olla joku supermies. Ei todellakaan, vaan lähinnä se, että puhukaa ihmiset myös isälle ja kyselkää asioita se tuo hyvän fiiliksen :) Ja siis tää pohdinta on karrikoitua ja tiedän, että nykyään isät on erilaisia kuin ennen ja isät ottaa vastuuta enemmän ja monissa tapauksissa isää huomioidaan siinä missä äitiäkin.  Ja läheiset kaverit ja tutut älkää loukkaantuko tai säikähtäkö, kunhan juttelette mullekin niin pysyn tyytyväisenä ;)

Isä-Myllis

"perusarkea.." osa 7

Oon hiukan myöhässä blogin kanssa, kun oon normaalisti aika aamutuimaan kirjoitellut edellisen päivän tapahtumia.. ollaan katottu koko aamu Sons of anarchy sarjaa ja aika pääsi hieman unohtumaan..

Eilen keskiviikkona ei paljoa sen kummempaa sattunut ( ihan kun pitäisi tapahtua koko ajan jotain ihmeellistä ) ihmeellistähän on jo se, että tossa pötköttelee koko ajan tommonen tuhiseva pötkylä! Täytyy myöntää, että oon tehnyt tosta OMista piisin jo :) Joo, tiedän, aika nössöä, mutta tämmönen nyt pääsi tapahtumaan. Ehkä se on kuultavissa joskus jossain? Se on aika hyvä piisi. Suomenkielinen, eeppinen, hieman progahtava tekele.

Olen pyrkinyt pitämään kunnostani hieman huolta, koska terve iskä on jaksavampi iskä, vai mitä? Eilen olin lenkillä taas. Vaimo on kanssa hieman ruvennut nostattamaan kuntoa kävelylenkeillä ja kotona lihasharjoituksilla. Salilla ja uimassa pitäisi kans käydä välillä, hiukan vaihtelua juoksemiseen. Tykkään juosta talvella kun on maisemat niin hienot ja mua ei haittaa ollenkaan toi pakkanen. Eilinen loppupäivä meni tosiaan köllötellessä kotona Sons of anarchyn parissa :) Ystävämme Arttu ja Laura perheineen kävi moikkaamassa illalla meitä pikaisesti ( asuivat ennen meidän naapurissa ja käyvät vielä silloin tällöin lasten kanssa leikkimässä tossa meidän pihalla )

OMin yö meni perinteisesti, eli aika hyvin taas. Me ollaan jaettu sillai, että mä yleensä vaihdan yökkärit ja vaipan ennen nukkumaanmenoa ja vaimo ( luonnollisesti ) heräilee yöllä kerran ja imettää ja aamulla mä sitten pyrin vaihtamaan vaipan ja pesut ollaan tehty yhdessä ja sitten aamupalalle. Tämmöstä tää arki on nyt tän puoltoista viikkoa ollut. Saa nähdä miten muuttuu meininki kun tyttö kasvaa tosta enemmän..

MM

Jumalan lahja

Huomenta!

Eilinen päivä meni aika lepposesti myös ( niinkuin monet muutkin päivät on mennyt ) Aamutuimaan tuli meidän terveydenhoitaja tutkimaan pikku pötkylän meidän kotia. Kaikki oli kunnossa ja saatiin kysellä meidän kaikki tyhmät kysymyksetkin :) painokin oli noussut melkein samaan mikä se oli synnytyksen aikana ( 3780 ) Eli saatiin olla tyytyväisiä...

Ennen terveydenhoitajaa istuin Ommin kanssa kahdestaan keittiön pöydän ääressä ja vaimo oli tekemässä jotain muuta sillä aikaa ja kuunneltiin "sininen uni" kappaletta ( Tero lähetti oman soittaman version mulle kyseisestä piisistä ) hetki oli jotenkin yliluonnollinen ja katsoin siinä sitten omaa lihaa ja vertani ja mietein, että "tämä on hienoin lahja maailmassa mitä voi saada"ja tottakai siinä herkistyin hieman..

Terveydenhoitajan käynnin jälkeen lähdettiin kaupungille lounastamaan, käytiin maneerat ravintolassa ( on muuten hieno mesta ) Oli hassua hieman tarkkailla ihmisten reaktioita kun perhe tulee syömään ( tottakai nää jutut on normaaleita ihmisille, mutta mä nyt fiilistelen nää uudestaan kun en ite ole ollut isä koskaan ) joku mies hieman tarkkailee sivusta meidän touhuja ja ehkä hieman hymyilee, mutta pysyy etäisenä kuitenkin, toinen tyyppi hikoilee tulisen ruuan kanssa ihan meidän vieressä ja aloittaa keskustelun ruuan tulisuudesta ja on ihan lepponen mutta ei sen kummemmin kommentoi lasta ollenkaan, kolmas ( nainen ) rupeaa juttelemaan saman tien meidän kanssa ja keskustelu jatkuu niin kauan kun me lähdetään pois. Kyseisellä naisella on oma lapsi joten keskustelua on helppo käydä, MUTTA keskustelemme kyllä muistakin aiheista kuin lapsista ( mikä on ihan tervettä ) ja toki myyjä tulee sössöttämään "voi kun ihana vauva" ( ihan siis asiallisesti, ei ärsyttänyt ollenkaan )

Eipä eiliseen päivään kuulunut sen kummempia, mentiin kaupan kautta kotia ja kotona perusrutiinit... + olin mä Uhrijuhla treeneissä eilen pari kolme tuntia. Ollaan ajateltu, että mun isyysloman aikana mä "vieroitan" hiukan vaimon siitä, että en ole ihan koko ajan läsnä koska menen töihin takaisin vajaan parin viikon päästä ja sitten en olekaan kotona koko ajan.. tottakai olen kotona mahdollisimman paljon nyt kun on mahdollisuus siihen ja haluankin olla kotona. Tää aika on varmasti hienointa aikaa mitä voi olla ( on ainakin ollut tähän mennessä )

Jeps, vauva nukkuu ja me juodaan kahvia ja ollaan koneelle kummatkin ( nörtit ) ja kohta pyörähtää Sons of anarchy kausi 4 päälle.. tai se käynnistyi jo eilen kun vaimo haki sen kaupasta... :)

M

7 päivää

Ensimmäinen kaupunkireissu pötkylän kanssa tehtiin eilen. Jouduttiin aamulla käydä neuvolassa hoitamassa perusjuttuja ( verinäytteitä yms ) ja sitten käytiin syömässä Betelin kasvisravintolassa. Reissu meni yllättävän hyvin. Toki siellä tietenkin nälkä tuli lapsella, no Betel on aika lepponen paikka mennä lapsen kanssa syömään.

Nähtiin myös yksi tuttukin siellä ( Aaltosen Miia ) käytiin myös extempore morjenstamassa Lilaa ja sitten kaupan kautta kotia taas. Aika leppoistahan tää arki on ollut tähän mennessä ( knok knok ) ja en kyllä valita! :) Viime yönä mentiin nukkumaan jo 23.00 aikaan ja tyyppi nukkui 04.20 saakka! sitten perus ruokajutut ja takaisin nukkumaan ja herättiin puol kahdeksan aikoihin.. kova tyttö syömään ja nukkumaan!

Joo, eipä tässä sen kummempaa ole tällä kertaa... aamukahvit juotu ja tyttö nukkuu TAAS!

Antero

Sunday kakka sunday

Eilinen päivä oli siinä mielessä hieman erilainen kun OM oli hereillä yllättävän paljon, paljon enemmän kuin normaalisti ja tottakai se enteili sitä, että yöllä nukutaan sitten hieman vähemmän... pääosin sunnuntai meni ihan lepposasti, perinteistä kakkarundia ja syöttämistä.

Isovanhemmat kävi kylässä ensimmäistä kertaa ja tottakai siinä pohdittiin perinteisiä diipadaapa juttuja " no onko sillä nyt markuksen silmät" vai "ei kyllä se näyttää äidiltä enemmän" mutta nämä tämmöset jutut kuuluu asiaan :) OM täyttää 7 päivää tänään klo 18.05, sen kunniaksi käydään ehkä ulkona syömässä ja aamulla on jotain perinteisiä labroja ja ehkä neuvola..

Tekisi mieli lähteä jo hieman ulkoilemaan kun koko ajan joutuu olemaan sisällä, jotkut on neuvonut että ensimmäinen 2 viikkoa pitäisi olla sisällä, mutta luulen, että jos pakkanen hieman hellittää niin lähdetään Ommia viemään ulos hieman!

Viime yö sitten oli hieman levottomampi, eli 01.50 tyyppi heräsi ( me myös, mutta ite sain jäädä nukkumaan ) vaimo syötti kaverin ja yritti nukahtaa mutta ei uni meinannut tulla ja lopulta OM päätyi joskus neljän jälkeen isän ja äidin väliin ja nukahti ja sitten olikin herätys jo meillä klo 07.30 ( plus oli niin isot pissat tullut, että hieman oli falskannut vaippa ja tullut läpi ) No pieni väsymys kehissä, mutta ei haittaa..

Tästä jatketaan, mulla on vielä hieman päälle 2 viikkoa isyyslomaa jäljellä ja sitten taas töihin. Saa nähdä miten arki sitten jatkuu.. vaimolla taitaa olla hieman raskaampaa ainakin. Meinaan muuten ottaa 80% työviikon helmikuusta eteenpäin, että saan viettää hieman enemmän aikaa lapsen kanssa ( totuus = pääsee keikoille ja treenaamaan paremmin )

Antsa Polso

Lähdön aika..

Heräsin aamulla 14.1 klo 06.00 yläkerrassa, kuulin ääniä alakerrasta ja ihmettelin "missä vaimo?" Kompuroin alakertaan kauhiassa tohinassa ja armottomassa väsymystilassa. Lapsivesi oli mennyt jo yöllä ja vaimo oli kiltisti antanut mun nukkua kuuteen saakka ja heti kun menin alakertaan tajusin tilanteen "nyt on lähdön aika" Tunti siinä säädettiin kotona ( olin ihan sekaisin ) ja hypättiin autoon.

Enhän mä kerinnyt mitään hienoa soittolistaa tehdä vaikka suunnittelin. No saavuttiin tyksiin ja kirjauduttiin synnytyshuoneeseen, kaikenlaisia testejä tehtiin, lääkkeitä annettiin plaa plaa perusjuttua. Sitten vain odotettiin ja odotettiin... syötiin ja odotettiin lisää ja kuunneltiin musaa ja mä luin ite aika paljon kirjaa ( Miles Davisin elämänkerta ) synnytysmusana pyörähteli paljon erilaisia bändejä: Miles Davista pääosin ja Wovenhand, First aid kit, Nick Drake yms.. mättöä ei viittinyt kuunnella kun oli aika sellanen hieman fiilis, että parempi hissutella ja odotella ihan rauhassa.. no se odotus sitten loppui klo 18.05 milloin pötkylä ponnahti maailmaan! Itkuhan siinä tirahti mulla heti.

Ite synnytys oli aika BRUTAALI! Yksityiskohtiin en mene sen enempää, mutta luulen, että vaimo ei ole koskaan kokenut tollasta kipua! Mä vaan kökötin siinä synnytyksen ajan vaimon vieressä ja yritin lohdutella ( aika vähäistähän se oli ) Tyttärellämme oli sama kohtalo kuin minulla ( imukuppi ) about vajaa tunnin päästä kun vauva oli ulkona niin sain toukan paitani alle ( raukka tyttö saa kauheat rintakarvat naamaansa saman tien!) pari kolme tuntia siinä säädettiin kaikkea epämääräistä ennenkuin meidät siirrettiin toiselle osastolle.

Saatiin onneksi perhehuone missä hengailtiinkiin aika pitkälle samoilla rutiineilla perjantaiaamuun saakka milloin päästiin kotia. Eka yö oli aikamoinen jännitysmomentti ( vaikka tiedettiin, että apu on ihan lähellä jos semmoseen tulee tarvetta ) Sain kunnian vaihtaa tytön ensimmäiset tervapaskat ( ja sitä oli paljon ) yö meni hiukan levottomasti ja oltiin aika väsyneitä aamulla, mutta seuraavat päivät menikin jo paljon paremmpin. Tyttö on erittäin kiltti ollut: syö hyvin, vatsa toimii oikein hyvin ja nukkuu paljon, välillä tuntuu että "päästäänkö me nyt liian helpolla?"

Käväsin torstaina Uhrijuhla treeneissä sairaalasta käsin ( hyi sua joku vois sanoa ) Perjantaina tosiaan sitten päästiin kotia ja tottakai se jännitti myös aika paljon, että miten selvitään, mutta ihan tylsästi kiteytettynä meidän tyttö on ollut edelleen rauhallinen, syö hyvin, paska lentää mukavasti ja ei itke edes ihan kauheasti ja niinkuin mainitsin aiemmin: "päästäänkö me nyt liian helpolla?" ollaan saatu nukuttua hyvin ( vaimo tieten hieman vähemmän ) tasapuolisesti me vaihdellaan vaippoja ja tehdään peruspesut yms ( kauhee omakehu, no myönnetään että 10 vuoden lähärityöt ehkä helpottaa hieman tätä arkea)

Eilen kävin leffassa poikien kanssa ( vaimo antoi luvan ) mutta täytyy myöntää, että ikävähän tyttöä tuli kovasti! Vaimo lähti kävelylle ( HUU OON YKSIN KOTONA TOUKAN KANSSA ) iik! miten mä pärjään... eiköhän se onnistu ihan lepposasti...

OM tossa pötköttelee tyytyväisenä sylissä.. kuunnellaan John Mayallia.. kohta Sammal orkesterin vinyyli soittimeen.. ostin eilen  Svartilta myös uusimman Deathspell omega levyn, sitä en ehkä viitti kuunnella.. en ehkä halua että aspa röhkii synkkyyksiä ihan näin pienen tytön korviin ;)

Isä-Antero

Pohdiskeluja tulevasta..

En vielä mene itse synnytyksen alkamiseen ja sairaalassa olemiseen, mutta ajattelin fiilistellä ja pohtia mitä ajatuksia mulla oli ennen synnytystä/lasta.

Itellä tietenkin tuli mieleen "Mitä jos en kerkeä harrastamaan liikuntaa enään? miten mun bändien käy? tuleeko musta tylsä vätys kuka ei näe kavereita enään?" Tai mitä jos lapsi on/tulee olemaan koliikkilapsi kuka itkee koko ajan? Tottakai lapselle voi tulla kaikenlaista ongelmaa ja se vaikuttaa sitten tietenkin arkeen aika isolla tavalla. Mutta täytyy sanoa, että mulla on hyvä vaimo kuka on sanonut, että pyritään järjestämään kaikki asiat niin, että nähdään kavereita ja keritään harrastamaan omia juttujamme, ei se elämä lopu siihen kun lapsi tulee taloon ( vaikka tuntuu monesti siltä, että monet ihmiset ketkä saavat lapsen niin monet asiat tippuu pois normiarjesta) Ja nyt ei saa ymmärtää väärin, mä todellakin HALUAN olla läsnä lapsen arjessa niin paljon kun pystyn! Mutta haluan myös elää omaa elämääkin, nähdä kavereita, tehdä bändijuttuja ja harrastaa liikuntaa.

Täytyy sanoa, että meillä on aika hyvä turvaverkosto mikä edesauttaa sen, että varmasti saadaan vaimon kanssa tehdä niitä omia juttujakin ihan tarpeeksi. Mun vanhemmat asuu 10 kilometrin päässä, vaimon sukulaiset Espoossa ja Helsingissä, eli sillai ihan hyvä tilanne. Tiedän, että kaikilla ei näin ole ja se varmasti hankaloittaa paljon sitä menemistä.

Ja onhan nämäkin jutut paljolti kiinni asennoitumisesta ja eri luonteista. Me kaikki ollaan erilaisia suhteessa lapsiin ja käyttäydytään eri tavalla. Ja hyvä niin.

Vaimo meinaa vajaa vuoden olla kotona ja sitten ollaan suunniteltu, että mä jään kotia vuodeksi ja otan hoitovapaata töistä. Odotan todella innolla sitä aikaa!

Huomenna voisin syventyä itse asiaan! eli 14.1 eteenpäin oleviin päiviin...

Isä-Myllis

Menneen muisteloa, tulevan fiilistelyä

Shalom kaikille! 

Samantien kun tultiin sairaalasta kotia vaimon ja tyttären kanssa ( tänään ) mulle tuli mieleen, että mitä jos kirjoittaisin isän näkökulmasta pientä blogia menneestä raskausajasta, synnytyksestä ja tulevista päivittäisistä askareista ja mietteistä "uuden elämän" kanssa. Jännäähän tämä on tulla kotia tommosen kauniin pötkylän kanssa. 

Mähän aloitin blogin tossa 2010 vuonna kun jäin virkavapaalle, mutta en ole sitä pitkästi yli vuoteen päivittänyt joten saa nähdä miten tämän blogin kanssa käy! :) 

Tosiaan vaimo tuli raskaaksi huhtikuun lopulla viime vuonna ja muistan sen tilanteen kun tulin kotiin ja vaimo kertoi "susta tulee iskä" mä olin tietenkin heti, että "eikä tule, älä valehtele, en usko" fiiliksillä, mutta pakkohan se oli uskoa sitten kun todisteet lyötiin naaman eteen. Tämä raskaus/lapsi oli täysin toivottu lapsi eli olinhan mä fiiliksissä kun kuulin, että musta tulee iskä. Mehän ollaan oltu pitkä aika vaimon kanssa yhdessä ja oikeastaan viimeisen parin vuoden ajan on tuntunut, että ehkä sitä voisi jonkun pienen toukan pykästä tulemaan. Monet on kyselleet "ettekö hanki vielä lapsia, ettekö halua" yms jorinaa, mutta päätettiin, että hankitaan sitten kun on semmonen fiilis ja nyt se fiilis tuli tarpeeksi voimakkaaksi. 

Täytyy tähän alkuun sanoa myöskin se, että mua raivostuttaa ja ärsyttää monet vanhemmat ja heidän käytös suhteessa heidän lapsiinsa ja nyt en haasta riitaa tai puhu mistään lähipiirin kavereista ja olen päässäni miettinyt, että "musta ei tule koskaan tommosta isää" tai "vitsi miten ärsyttävää, onneksi vaimo ei ole tommonen kun toi äiti" "musta tulee maailman rennoin iskä" etc.. Mutta, mutta voihan se olla, että musta tulee maailman jäykin ja tylsin iskä? Ja eihän mulla ihan oikeasti ole oikeutta arvostella muiden vanhempien käytöstä tai kasvatusmetodeja, eihän mulla ole kokemusta isänä olemisesta vielä kun 4 päivää. 

Raskausajasta sen verran, että minähän en siinä oikein muuta tehnyt kun katoin sivusta ( ja jotain muuta mukavaa) ja fiilistelin :) Vaimohan se raskaimman homman teki ( joo, tää on tätä perusläppää mistä kaikki jauhaa ) Enhän mä tajunnut koko raskauden aikana jotenkin, että musta tulee isä, mutta se oli hienoa katottavaa kun vaimo nautti raskaudesta täysin siemauksin ja oli oikein hyvässä kunnossa oikeastaan koko ajan paitsi loppuvaiheessa ennen synnytystä turhautumista oli havaittavissa ( myös mulla ) 

No joo, tää oli tämmönen alkupuhe tulevalle. En edelleenkään oikein ole kauhean hyvä kieliopissa ja kirjoitan miten sattuu. Kuvia en meinaa laittaa kyllä tänne ollenkaan, pääosin mua ärsyttää hieman se, että pitää viljellä jonnekin facebookkiin satoja kuvia ja jopa videoita lapsesta, ei lapsi ole mikään näyttelykappale? Toki ymmärrän, että tässäkin tapauksessa kaikki vanhemmat on erilaisia ja se kaikille toki suokoot. ( anteeksi tutut ja läheiset jos suututan puheillani mutta en meinaa sensuroida kauheasti näitä kirjoituksia ) Enkä todellakaan tieten tahtoen halua loukata ketään. Tykkään provosoida, myönnetään ja ne ketkä mut tuntee tietää sen! 

Eli olen siis nyt isyyslomalla 3 viikkoa mistä meinaan nauttia täysin siemauksin! ( tai täysin hajuin ja itkuin tai jotain sinnepäin ) Tänään tultiin tosiaan kotia sairaalasta. Jatkan huomenna siitä hetkestä kun lähdettiin 14.1 aamulla klo 07.30 synnyttämään... 

Isä-Myllis