Eilen käytiin ensimmäistä kertaa isovanhempien luona Kaarinassa ( mun vanhemmat ) se on kumma, että miten yksi, pieni tyttö voi muuttaa niin paljon? Tuoda niin paljon iloa ja hyvää oloa?
Rupesin miettimään tota ilo asiaa nyt kun olen 2 viikon vanhan tyttären isä. Nyt täytyy hieman sanoa suoraan ja myöntää omat ennakkoluulot: Aikoinaan kun olin hieman nuorempi ja kavereille ja tutuille rupesi putkahtelemaan lapsia, niin ajattelin tottakai että "hieno homma" ja olenhan mä aina tykännyt lapsista, mutta en ole ollut sillai superhuumissani ( ehkä vasta kun nyt on oma lapsi ) mutta takaraivossa kuitenkin hieman oli semmonen ajatus kun katsoin vanhempia leikkimässä lastensa kanssa, että "onko se nyt just noin, että toi lapsi tuo noin paljon iloa?" eli epäilin suuresti ja mietein, että hankin oman lapsen joskus, mutta en nyt koska on vaimolla koulua kesken ja itellä musajuttuja paljon, plaa plaa perusjuttua ja mietein, että lapsi hankaloittaa tosi paljon elämää ja hankitaan sitten kun ollaan koulut käyty ja opiskeltu ja matkusteltu tarpeeksi jne.. ja nythän me tehtiin niin :)
Ja kyllä, joudun kääntämään takkini täysin ( tai ei nyt ihan täysin ) kyllä toi oma tytär on maailman parasta maailmassa, vaikka ei ole kuin kahden viikon kokemus. Näen eri näkökulmasta tän lapsiasian, eli nyt jotenkin tajuan kuinka paljon lapsi tuo muidenkin ihmisten elämään iloa ( vanhemmat, sukulaiset, kaverit, työkaverit jne.. ) ja näin se pitääkin olla. En mä halua lukittautua vaimon kanssa pelkästään kotia kolmestaan eikä käydä missään eikä kutsua porukkaa kylään. Mä haluan, että muutkin voi saada iloa meidän tytöstä. Tottakai on edelleen ihmisiä ketkä ei tykkää lapsista ja ei saa samoja viboja kuin nyt itse ja ymmärrän sen täysin ja kunnioitan sitä päätöstä jos jotkut ei halua lasta.
Se mua pelotti hieman kun en nähnyt kaikissa vanhemmissa aina semmosta iloa ja riemua kun katsoin heidän toimintaa. Aina oli kiire jonnekin, ei kerinnyt jutella muiden kanssa, lapsella oli sitä tai tätä.. oltiin kireitä ja ei jaksettu tehdä mitään, varmaan monet noista asioista johtuu siitä, että lapsi voi olla huono syömään tai nukkumaan tai on kipeä tms.. mutta mutta joo, siis mietein vaan, että tuleeko oma elämä olemaan noin kireää ja hektistä koko ajan kun saadaan lapsi? ( toki nääkin jutut on karrikoituja ajatuksia eikä asiat ole noin mustavalkoisia kun ne tässä nyt näyttää ) ja samaan hengenvetoon täytyy sanoa, että onneksi on PALJON vanhempia kenen toimintaa olen ihaillut monta kertaa, on rentoa meininkiä ja otetaan lapsen kanssa iisisti jne.. mutta kuitenkin sillai että lapsella on kaikki hyvin ja huomioidaan lasta.
Eli pointti on se, että lapsi tuo paljon työtä mutta vastineeksi todella paljon iloa! Ja toki kaikki vanhemmat on erilaisia ja käyttäytyvät lapsen kanssa eri tavalla ja nyt ei ole taaskaan mun pointti syytellä eri tapoja toimia tai alleviivata "teette tyhmästi, mä olen oikeassa" kun todellakaan mä en ole oikeassa koska on monia eri tapoja toimia.
Työstä puheenollen kun olen kehunut meidän tyttöä että se on "helppo" tyttö, niin eilen kun mentiin nukkumaan joskus hiukan ennen kahtatoista niin nyt tyttö ei nukahtanutkaan niin helposti kuin aiemmin, eli yritin vajaa tunnin saada nukkumaan häntä ja sitten vaimo anto hieman maitoa ja sitten nukahti ja sitten taas nukkui hyvin omassa sängyssä pitkän aikaan..
Jeps se siitä, jatketaan.
Markus
Rupesin miettimään tota ilo asiaa nyt kun olen 2 viikon vanhan tyttären isä. Nyt täytyy hieman sanoa suoraan ja myöntää omat ennakkoluulot: Aikoinaan kun olin hieman nuorempi ja kavereille ja tutuille rupesi putkahtelemaan lapsia, niin ajattelin tottakai että "hieno homma" ja olenhan mä aina tykännyt lapsista, mutta en ole ollut sillai superhuumissani ( ehkä vasta kun nyt on oma lapsi ) mutta takaraivossa kuitenkin hieman oli semmonen ajatus kun katsoin vanhempia leikkimässä lastensa kanssa, että "onko se nyt just noin, että toi lapsi tuo noin paljon iloa?" eli epäilin suuresti ja mietein, että hankin oman lapsen joskus, mutta en nyt koska on vaimolla koulua kesken ja itellä musajuttuja paljon, plaa plaa perusjuttua ja mietein, että lapsi hankaloittaa tosi paljon elämää ja hankitaan sitten kun ollaan koulut käyty ja opiskeltu ja matkusteltu tarpeeksi jne.. ja nythän me tehtiin niin :)
Ja kyllä, joudun kääntämään takkini täysin ( tai ei nyt ihan täysin ) kyllä toi oma tytär on maailman parasta maailmassa, vaikka ei ole kuin kahden viikon kokemus. Näen eri näkökulmasta tän lapsiasian, eli nyt jotenkin tajuan kuinka paljon lapsi tuo muidenkin ihmisten elämään iloa ( vanhemmat, sukulaiset, kaverit, työkaverit jne.. ) ja näin se pitääkin olla. En mä halua lukittautua vaimon kanssa pelkästään kotia kolmestaan eikä käydä missään eikä kutsua porukkaa kylään. Mä haluan, että muutkin voi saada iloa meidän tytöstä. Tottakai on edelleen ihmisiä ketkä ei tykkää lapsista ja ei saa samoja viboja kuin nyt itse ja ymmärrän sen täysin ja kunnioitan sitä päätöstä jos jotkut ei halua lasta.
Se mua pelotti hieman kun en nähnyt kaikissa vanhemmissa aina semmosta iloa ja riemua kun katsoin heidän toimintaa. Aina oli kiire jonnekin, ei kerinnyt jutella muiden kanssa, lapsella oli sitä tai tätä.. oltiin kireitä ja ei jaksettu tehdä mitään, varmaan monet noista asioista johtuu siitä, että lapsi voi olla huono syömään tai nukkumaan tai on kipeä tms.. mutta mutta joo, siis mietein vaan, että tuleeko oma elämä olemaan noin kireää ja hektistä koko ajan kun saadaan lapsi? ( toki nääkin jutut on karrikoituja ajatuksia eikä asiat ole noin mustavalkoisia kun ne tässä nyt näyttää ) ja samaan hengenvetoon täytyy sanoa, että onneksi on PALJON vanhempia kenen toimintaa olen ihaillut monta kertaa, on rentoa meininkiä ja otetaan lapsen kanssa iisisti jne.. mutta kuitenkin sillai että lapsella on kaikki hyvin ja huomioidaan lasta.
Eli pointti on se, että lapsi tuo paljon työtä mutta vastineeksi todella paljon iloa! Ja toki kaikki vanhemmat on erilaisia ja käyttäytyvät lapsen kanssa eri tavalla ja nyt ei ole taaskaan mun pointti syytellä eri tapoja toimia tai alleviivata "teette tyhmästi, mä olen oikeassa" kun todellakaan mä en ole oikeassa koska on monia eri tapoja toimia.
Työstä puheenollen kun olen kehunut meidän tyttöä että se on "helppo" tyttö, niin eilen kun mentiin nukkumaan joskus hiukan ennen kahtatoista niin nyt tyttö ei nukahtanutkaan niin helposti kuin aiemmin, eli yritin vajaa tunnin saada nukkumaan häntä ja sitten vaimo anto hieman maitoa ja sitten nukahti ja sitten taas nukkui hyvin omassa sängyssä pitkän aikaan..
Jeps se siitä, jatketaan.
Markus
Lapsi tuo tosiaan iloa monien muidenkin elämään!! Myös tänne kauas!! Tätykän päivän huppuhetki on, kun pötkylästä pärähtää kuva suomikännyyn!! En malta odottaa, että pääsen halimaan ja nuuhkimaan ja suukottamaan HNia
VastaaPoista