Maanantaina kirjoitin viimeksi tätä blogia ja tässä viikon aikana olen pohtinut, että jaksanko edes jatkaa kirjoittamista kun rupesin hiukan tutkailemaan mun kirjoituksia ja rupesi ärsyttämään kuinka huono olen kirjoittamaan ja menin kirjoituksissa ehkä hiukan ohi sen pääidean mikä mulla oli alunperin eli: "Isän näkökulmaa lapsen kanssa". Eli kirjoittelin ihan liikaa perus arkijuttuja ja menin turhiin yksityiskohtiin. Toisaalta olen ottanut sen linjan, että en sensuroi oikeastaan mitään ja annan jutun lentää vaikka olisi huonoakin juttua (sitähän mulla on koko ajan)
No yritetään lähteä uudella meiningillä liikenteeseen! Tai sitten lopetan koko homman! :) Kirjoitan fiiliksen mukaan.
Uusi tunnetila? Olen miettinyt, että miten mun tunteet lasta kohtaan lähtee muokkautumaan kun menen esimerkiksi uudestaan töihin ja lähden keikkareissulle tai olen bänditreeneissä pitkiä aikoja (niinkuin tänä viikonloppuna oli la ja su päivinä pitkät Callistotreenit heti työpäivän päätteeksi) Kuinka paha ikävä mulla tulee tyttöä? Olin kuitenkin yli 3 viikkoa putkeen yötä päivää vaimon ja lapsen kanssa rakentamassa uutta arkea ja oppihan siinäkin ajassa paljon ja varsinkin kiintymään tyttöön. Tottakai se tunne on tuttu kun tietää rakastavansa esimerkiksi vaimoa tms.. sukulaista mutta tämä uusi tunnetila lasta kohtaan on ihmeellistä! Tajusin sen vasta eilen kunnolla kun olin aamuvuorossa ja menin suoraan pitkiin Callisto treeneihin ja tulin vasta myöhään kotia ja ajoin täysillä kotia kohti kun en malttanut olla nahoissani kun halusin päästä ottamaan lapsen syliini ja hengailla sen (hän) kanssa. Ei mun tarvi varmaan selittää tätä tunnetta enempää, te ketkä olette isiä ja äitejä tiedätte mistä puhun. Itse en voinut kuvitella tätä tunnetta ennenkuin tulin isäksi.
Huomenna tytär on jo 5viikkoa, huh kuinka aika lentää! By the way tytöllä on aika paha akneongelma (jotain hormoninäppyjä) Kiinnostaa varmaan kaikkia? :) Tekisi mieli nyppiä niitä kynnellä, mutta ehkä jätän kuitenkin väliin. Ensimmäiset hymyt on EHKÄ tulleet jo, tosta asiasta ei voi olla ihan varma? Kyllä me vaimon kanssa halutaan uskoa, että se hymyilee jo ;)
Arkiaskareet on kyllä hiukan menneet hankalemmaksi (naurakaa pois vaan) :) No enhän mä tyhmä ole, että olisin kuvitellut, että voin jatkaa arkeani just sillai kun aiemminkin. Eipä sitä kitaraa soitella kotona enään ihan niin paljon kuin ennen, eikä koneella olla ihan niin paljon kuin ennen. Vireystaso on hiukan matalempi ihan selkeästi vaikken joudukaan herätä yöllä enään kun olen töissä nyt, mutta herään kuitenkin välillä yöllä vaikka tulpat onkin päässä. En mä tulppia silloin pidä kun menen esim iltavuoroon tai on vapaapäivä seuraavana päivänä.
Olen hiukan miettinyt erilaisia lastenkasvatusmenetelmiä tässä, mutta se on jo eri juttu ja pohdin sitä vaikka seuraavalla kerralla. Nämä jutut on aika kutkuttavia ja jopa aika provosoivia ja ajatuksia herättäviä (pitää varoa ettei ota esimerkkitapaukseksi ketään tuttuja tms etten saa vihoja niskaan)
Markus
sunnuntai 17. helmikuuta 2013
maanantai 11. helmikuuta 2013
Osa 18
Tänään tytär täyttää 4 viikkoa! Aika rientää. Tosiaan näyttää siltä, että en kerkeä/jaksa kirjoitella tätä blogia joka päivä, koska edellisen kerran kirjoittelin perjantaiaamuna töistä tätä, tai sitten ei vaan ole mitään järkevää kirjoitettavaa (eihän mulla koskaan ole)
Puhutaanko nössöistä jutuista? Ok, jouduttiin myöntymään vaimon kanssa TUTTIIN tossa pari kolme päivää sitten. On sen verran tullut iltakitinää ja ajateltiin sitten kokeilla ja aluksihan se oli hieman outoa tytölle mutta pikkuhiljaa se tottui siihen, mutta yöksi ei todellakaan meinata totuttaa tuttia (eikä ole kyllä tarvinutkaan) ja ei tota tuttia ole kauheasti tarvinnut muutenkaan antaa ja parempi kai se on tuttia antaa kuin totutella johonkin sormen imemiseen? Siitä on vaikea päästä eroon!
Perjantaina kävi Ariel ja Ulla kyläilemässä ja vietettiin lepposta perjantai-iltaa kotona ja tyttökin käyttäytyi mallikkaasti. En muista olenko jo tästä jauhanut? Tosiaan meidän perusrutiinit on periaatteessa tämmösiä: Aamulla herätys 08.00 - 09.00 aikoihin ja aamupesut ja vaatteiden vaihdot (mä olen pääosin tehnyt nämä hommat) sitten siinä syödään vaimon kanssa aamupalat ja melkeinpä sen jälkeen taas on imetystä ja tota rataa se melkein jatkuu koko päivän imetystä,nukkumista, vaipanvaihtoa plaa plaa perus juttua. illalla pientä kitinää ja taas syöttämistä ja nukkumaan ollaan koko sakki menty yleensä joskus 23.00 - 00.30 välillä ja tyttö nukkuu yleensä putkeen semmoset 4 - 5 tuntia ja herää tissille ja taas nukkuu 2 -3 tuntia. Eli helpolla ollaan päästy? :) (mua naurattaa nää jutut itteäkin kun kirjoittelen näitä, tähänkö on tultu?) :)
Lauantaina tosiaan lähdettiin liikenteeseen ilman aamupalaa (syötiin viimeksi perjantaina klo 22.00) ja mentiin labraan ottaan jotain kokeita vakuutuksia varten ja ruokaa ei saannut jonkun sokeriarvon tms takia syödä. No päästiin sitten pois sieltä labrasta ja kauhea näläkä päällä ja pohdittiin minne sitä menisi syömään, meinattiin ensiksi kerttuun mennä mutta päätettiin, että "mennään aboa vetuksen jazz brunssille siellä ei ole koskaan oltu" no sinne kolmestaan sitten rynnittiin. No siellä sitten odotettiin vajaa tunti ja ei saatu pöytää ollenkaan ja varmaan kymmenkunta ihmistä etuili meitä ja hyökkäsi pöytiin koska me venttailtiin hiukan kauempana kun vaunuja ei voinut viedä pöytien viereen ja ei sitten itkevää lasta viititty ihmisten niskaan viedä hönkimään. Oltiin me vuorotellen jonottelemassa pöytien vieressä mutta huono säkä oli eli ei saatu pöytää ja tässä vaiheessa olisin halunnut polttaa koko paikan ja haistattaa kaikille pitkät! No sitten lähdettiin pois ja suunnattiin paniniin ja saatiin vatsat täyteen ja käytiin vielä artissa kahvilla ja sitten suunnattiin anttilan käynnin jälkeen kotia ja siellä sitten jumitettiin loppuilta.
Sunnuntaina oli rento päivä kun olin viikonloppuvapaalla ja ei tarvinnut töitä miettiä ja saatiin ihan rauhassa heräillä ja käväsin aamupäivällä lenkillä ja vaimo kävi tytön kanssa ulkoilemassa. Illalla tuli sitten Jouko ja Sanna poikansa kanssa kylään, joo oikein ihquu!!!! perhekyläily! Naurettiin Joukon kanssa "jahas tässä nyt ollaan ja keskutellaan vauvajuttuja ja hyssytellään lapsiamme uneen" tuli jotenkin epätodellinen fiilis että tässä nyt sitä ollaan isiä ja äitejä... jos ihan rehellisiä ollaan niin kyllähän mä pohdin paljon tätä isyyttä ja koko tilannetta ja en aina edes vielä kunnolla tajua että mulla on tytär ja olen isä! Tottakai olen ihan super onnellinen kun saatiin lapsi ja olen todella ylpeä isä, mutta tottakai sitä miettii kaikenlaista, että miten tää elämä tästä eteenpäin sujuu? miten elämä muuttuu? no muuttuu ihan varmasti ja paljon! Mutta aika paljonhan se on kiinni siitä miten vaimon kanssa sumplitaan meidän arki, kuinka paljon me käytetään sukulaisia tai tuttuja hoitohommissa? minkälaiseksi toi tyttö kasvaa? onko vaikea tapaus? etc etc.. joo eiköhän se siitä...
Nyt olen iltavuorossa töissä ja kirjoittelen tätä kun on hieman luppoaikaa. Tänään oli tytön ensimmäinen neuvola (paitsi toki sairaanhoitaja kävi 3 viikkoa sitten meillä kotikäynnillä) ite en päässyt kun jouduin iltavuoroon mennä mutta vaimo soitti ja kertoi että kaikki oli hyvin! paino oli noussut ja pituutta oli tullut kovasti(57cm) jeps mutta eipäs tässä sen kummempaa. Takaisin töihin! Tauko ohi ;)
Markus
Puhutaanko nössöistä jutuista? Ok, jouduttiin myöntymään vaimon kanssa TUTTIIN tossa pari kolme päivää sitten. On sen verran tullut iltakitinää ja ajateltiin sitten kokeilla ja aluksihan se oli hieman outoa tytölle mutta pikkuhiljaa se tottui siihen, mutta yöksi ei todellakaan meinata totuttaa tuttia (eikä ole kyllä tarvinutkaan) ja ei tota tuttia ole kauheasti tarvinnut muutenkaan antaa ja parempi kai se on tuttia antaa kuin totutella johonkin sormen imemiseen? Siitä on vaikea päästä eroon!
Perjantaina kävi Ariel ja Ulla kyläilemässä ja vietettiin lepposta perjantai-iltaa kotona ja tyttökin käyttäytyi mallikkaasti. En muista olenko jo tästä jauhanut? Tosiaan meidän perusrutiinit on periaatteessa tämmösiä: Aamulla herätys 08.00 - 09.00 aikoihin ja aamupesut ja vaatteiden vaihdot (mä olen pääosin tehnyt nämä hommat) sitten siinä syödään vaimon kanssa aamupalat ja melkeinpä sen jälkeen taas on imetystä ja tota rataa se melkein jatkuu koko päivän imetystä,nukkumista, vaipanvaihtoa plaa plaa perus juttua. illalla pientä kitinää ja taas syöttämistä ja nukkumaan ollaan koko sakki menty yleensä joskus 23.00 - 00.30 välillä ja tyttö nukkuu yleensä putkeen semmoset 4 - 5 tuntia ja herää tissille ja taas nukkuu 2 -3 tuntia. Eli helpolla ollaan päästy? :) (mua naurattaa nää jutut itteäkin kun kirjoittelen näitä, tähänkö on tultu?) :)
Lauantaina tosiaan lähdettiin liikenteeseen ilman aamupalaa (syötiin viimeksi perjantaina klo 22.00) ja mentiin labraan ottaan jotain kokeita vakuutuksia varten ja ruokaa ei saannut jonkun sokeriarvon tms takia syödä. No päästiin sitten pois sieltä labrasta ja kauhea näläkä päällä ja pohdittiin minne sitä menisi syömään, meinattiin ensiksi kerttuun mennä mutta päätettiin, että "mennään aboa vetuksen jazz brunssille siellä ei ole koskaan oltu" no sinne kolmestaan sitten rynnittiin. No siellä sitten odotettiin vajaa tunti ja ei saatu pöytää ollenkaan ja varmaan kymmenkunta ihmistä etuili meitä ja hyökkäsi pöytiin koska me venttailtiin hiukan kauempana kun vaunuja ei voinut viedä pöytien viereen ja ei sitten itkevää lasta viititty ihmisten niskaan viedä hönkimään. Oltiin me vuorotellen jonottelemassa pöytien vieressä mutta huono säkä oli eli ei saatu pöytää ja tässä vaiheessa olisin halunnut polttaa koko paikan ja haistattaa kaikille pitkät! No sitten lähdettiin pois ja suunnattiin paniniin ja saatiin vatsat täyteen ja käytiin vielä artissa kahvilla ja sitten suunnattiin anttilan käynnin jälkeen kotia ja siellä sitten jumitettiin loppuilta.
Sunnuntaina oli rento päivä kun olin viikonloppuvapaalla ja ei tarvinnut töitä miettiä ja saatiin ihan rauhassa heräillä ja käväsin aamupäivällä lenkillä ja vaimo kävi tytön kanssa ulkoilemassa. Illalla tuli sitten Jouko ja Sanna poikansa kanssa kylään, joo oikein ihquu!!!! perhekyläily! Naurettiin Joukon kanssa "jahas tässä nyt ollaan ja keskutellaan vauvajuttuja ja hyssytellään lapsiamme uneen" tuli jotenkin epätodellinen fiilis että tässä nyt sitä ollaan isiä ja äitejä... jos ihan rehellisiä ollaan niin kyllähän mä pohdin paljon tätä isyyttä ja koko tilannetta ja en aina edes vielä kunnolla tajua että mulla on tytär ja olen isä! Tottakai olen ihan super onnellinen kun saatiin lapsi ja olen todella ylpeä isä, mutta tottakai sitä miettii kaikenlaista, että miten tää elämä tästä eteenpäin sujuu? miten elämä muuttuu? no muuttuu ihan varmasti ja paljon! Mutta aika paljonhan se on kiinni siitä miten vaimon kanssa sumplitaan meidän arki, kuinka paljon me käytetään sukulaisia tai tuttuja hoitohommissa? minkälaiseksi toi tyttö kasvaa? onko vaikea tapaus? etc etc.. joo eiköhän se siitä...
Nyt olen iltavuorossa töissä ja kirjoittelen tätä kun on hieman luppoaikaa. Tänään oli tytön ensimmäinen neuvola (paitsi toki sairaanhoitaja kävi 3 viikkoa sitten meillä kotikäynnillä) ite en päässyt kun jouduin iltavuoroon mennä mutta vaimo soitti ja kertoi että kaikki oli hyvin! paino oli noussut ja pituutta oli tullut kovasti(57cm) jeps mutta eipäs tässä sen kummempaa. Takaisin töihin! Tauko ohi ;)
Markus
perjantai 8. helmikuuta 2013
Osa 17
Kirjoittelen hieman silmät ristissä täältä töiden lomasta (klo 07.35) Taisin keskiviikosta kirjoittaa viimeksi ja nyt on perjantai ja vapaa viikonloppu edessä! Täytyy heti tähän alkuun mainita, että nyt on hieman ikäviä merkkejä tullut meidän arkirutiinin lapsen kanssa (saa nauraa!) :) Eli yöt on ollut nyt viime aikoina hieman levottomampia kuin aiemmin, mutta ei ne vieläkään mitään horroreita ole, eli niiden kanssa pärjää. Mutta nyt on ollut iltaisin semmosta ihme kitinää mitä ei aiemmin ole ollut.. nälkä? ehkä mutta epäilen kun tyttö syö niin paljon, väsymys? veikkaisin, että iltaväsymys rupeaa painamaan päälle ja sitten tulee kitistyä tai sitten se on jotain ihan muuta, vatsakipua? koliikki alkamassa? (IIK!) :) No kuitenkin, pitää hieman seurailla tilannetta ja nyt ollaan kohta 4 viikkoa oltu ilman sitä tuttia, mutta nyt rupeaa hieman tulemaan semmonen olo, että pitäiskö se tutti antaa?
Muuten arki on mennyt ihan mukavasti, toissapäivänä Mikko ja Malin kävi kylässä meillä (hiukan on kyläilyt vähentyneet, mutta ei paljoa) ja semmonen rutiini ollaan otettu, että vaimo saattaa mut töihin aina ja kävellään siis ja vaimo jatkaa lenkkiä kotia kun ite jään töihin, mikä on ihan mukavaa. Töissä on oikeastaan aika samanlaista kuin ennen paitsi tulee hölötettyä vauvajuttuja töissä aika paljon (toivottavasti työkaverit ei kyllästy) no suurin osa niistä tykkää jutella noista jutuista, kai? ;) ja tietenkin tulee soiteltua vaimolle töistä hiukan enemmän "miten menee siellä?" tyylisiä juttuja ja onhan se ikävä erilaista kun tietää että pitää olla sen 8 tuntia töissä ennenkuin näkee lasta taas uudestaan kun tottui tossa olemaan 3 viikkoa koko ajan kotona.
Vaimo sanoi, että "älä sitten puhu blogissa siitä" no en puhukaan! :) Ai mistä vai? no joo... tosiaan tänään on perjantai ja extrana vielä lyhyempi työpäivä ja sitten pääsee viikonloppua viettelemään (valvomaan öitä) Täytyy hieman myös myöntää vaikka tomerana oon huudellut ympäriinsä "kyllä me pystytään tehdä kaikenlaista vieläkin vaikka lapsi tulee" no ei se nyt ihan totta ole... :) kyllähän ton vauvanhoito vie paljon aikaa! Vaimolle kaikki kunnia siitä, että hänhän vauvaa joutuu hoitamaan luonnollisesti enemmän! Hail to all mothers and their breasts! Mutta ei toi vauvan kanssa elely mikään maailmanloppu ole todellakaan, mukavaahan se on vaikka hiukan raskastkin välillä... esim viime yönä mentiin nukkumaan 23.30 ja muistaakseni eka herätys oli joskus 03.30? ja sen jälkeen vaimo raukka joutui varmaan yli tunnin hyssytteleen että tyttö nukahtaisi, ja ite yritin nukkua siihen saakka ku herätys oli (06.20)
No tää on tämmöstä nyt tää elämä :) Erilaista kuin ennen mutta sitä me toivottiinkin (muutosta arkeen siis) Joo, jos jutut on entistä sekavampia ja kirjoitusvirheitä entistä enemmän niin se johtuu siitä, että olen hiukan väsynyt! Joo mutta hyvää viikonloppua kaikille. Jatkan varmaan maanantaina kirjoittelua..
Markus
Muuten arki on mennyt ihan mukavasti, toissapäivänä Mikko ja Malin kävi kylässä meillä (hiukan on kyläilyt vähentyneet, mutta ei paljoa) ja semmonen rutiini ollaan otettu, että vaimo saattaa mut töihin aina ja kävellään siis ja vaimo jatkaa lenkkiä kotia kun ite jään töihin, mikä on ihan mukavaa. Töissä on oikeastaan aika samanlaista kuin ennen paitsi tulee hölötettyä vauvajuttuja töissä aika paljon (toivottavasti työkaverit ei kyllästy) no suurin osa niistä tykkää jutella noista jutuista, kai? ;) ja tietenkin tulee soiteltua vaimolle töistä hiukan enemmän "miten menee siellä?" tyylisiä juttuja ja onhan se ikävä erilaista kun tietää että pitää olla sen 8 tuntia töissä ennenkuin näkee lasta taas uudestaan kun tottui tossa olemaan 3 viikkoa koko ajan kotona.
Vaimo sanoi, että "älä sitten puhu blogissa siitä" no en puhukaan! :) Ai mistä vai? no joo... tosiaan tänään on perjantai ja extrana vielä lyhyempi työpäivä ja sitten pääsee viikonloppua viettelemään (valvomaan öitä) Täytyy hieman myös myöntää vaikka tomerana oon huudellut ympäriinsä "kyllä me pystytään tehdä kaikenlaista vieläkin vaikka lapsi tulee" no ei se nyt ihan totta ole... :) kyllähän ton vauvanhoito vie paljon aikaa! Vaimolle kaikki kunnia siitä, että hänhän vauvaa joutuu hoitamaan luonnollisesti enemmän! Hail to all mothers and their breasts! Mutta ei toi vauvan kanssa elely mikään maailmanloppu ole todellakaan, mukavaahan se on vaikka hiukan raskastkin välillä... esim viime yönä mentiin nukkumaan 23.30 ja muistaakseni eka herätys oli joskus 03.30? ja sen jälkeen vaimo raukka joutui varmaan yli tunnin hyssytteleen että tyttö nukahtaisi, ja ite yritin nukkua siihen saakka ku herätys oli (06.20)
No tää on tämmöstä nyt tää elämä :) Erilaista kuin ennen mutta sitä me toivottiinkin (muutosta arkeen siis) Joo, jos jutut on entistä sekavampia ja kirjoitusvirheitä entistä enemmän niin se johtuu siitä, että olen hiukan väsynyt! Joo mutta hyvää viikonloppua kaikille. Jatkan varmaan maanantaina kirjoittelua..
Markus
keskiviikko 6. helmikuuta 2013
Osa 16
Taisin maanantai aamulla kirjoitella viimeksi tätä blogia ja tosiaan maanantai oli viimeinen "lomapäivä" ja käytiin skanssissa ja siellä venähtikin aika paljon aikaa kun käytiin pankissa hoitelemassa asioita kun meinaan ottaa sen 80% työviikon. Lounasteltiin myös siinä ja käytiin skanssin lastenhoitohuoneessa vaihtamassa tytölle vaipat ja täytyy sanoa, että tuntui, että kukaan ei ollut siivonnut sitä huonetta vähään aikaan? Se lastenalusta missä vaihdetaan vaipat oli ihan slismanen ja epäilyttävä ja vessassa oli myös kaksi tuolia ja tuntui että joku oli vetänyt paskat niihin? Sen verran likaiset olivat ja muutenkin koko huone hieman likainen... Oliskohan, että ne
sensaatiohakuiset tytöt ketkä oli paskoneet Turku-Helsinki välillä
bussissa housuihinsa olisivat käynneet skanssissa?
Semmonen huomio oli kans hassu tehdä (joo joo, tykkäsit vaan kun nuoret tytöt katsoo) kun kävelin skanssin käytävillä niin semmonen 5 hengen tyttöporukka rupesi tölläämään meitä ihan hullun pitkään, no joo tottakai tajusin, että ne katsoi tyttöä, mutta kaikki tämmönen on uutta mulle ja varmasti tulee paljon muitakin asioita päiviteltäväksi.. Mutta tosiaan kauppakeskusreissu meni mukavasti ja mentiin sitten kotia ja käväsin lenkillä. Tosiaan tiistaina menin takaisin töihin (iltavuoro) ja hiukan mietitytti, että miten työarki lähtee sujumaan, mutta mun työpaikka on sen verran mukava ja työkaverit erittäin mukavia joten paluu töihin ei ollut mikään painajainen! :) Käveltiin vaimon ja tytön kanssa eilen mun töihin (ulkona ihan hirvee paska ilma) yllätyin kuinka raskasta oli työntää vaunuja tommosessa loskassa! Eka työpäivä meni ihan lepposasti ja olihan se hienoa mennä kotiin töistä kun tiesi, että kaksi ihanaa naista odottaa mua siellä :)
Hieman jännitin ensimmäistä yötäni kotona kun piti mennä aamuvuoroon, mutta TAAS kerran tyttö hoiti homman kotiin, eli puol 12 mentiin nukkumaan ja noin neljän aikaan taas ruoka ja taas nukkumaan uudestaan ja nyt mä en edes kunnolla herännyt siihen. Aamulla lähdin töihin ja korjasin hiukan tytön asentoa paremmaksi kun oli kierinyt melkein selälleen ja ryöminyt niin paljon että pää oli sängyn päädyssä kiinni. Jeps, nyt olen täällä töissä ja kiva fiilis olla hommissa taas.. nyt tuli varmaan tavallista enemmän kirjoitusvirheitä kun kiireessä kirjoitan tätä...
M
Semmonen huomio oli kans hassu tehdä (joo joo, tykkäsit vaan kun nuoret tytöt katsoo) kun kävelin skanssin käytävillä niin semmonen 5 hengen tyttöporukka rupesi tölläämään meitä ihan hullun pitkään, no joo tottakai tajusin, että ne katsoi tyttöä, mutta kaikki tämmönen on uutta mulle ja varmasti tulee paljon muitakin asioita päiviteltäväksi.. Mutta tosiaan kauppakeskusreissu meni mukavasti ja mentiin sitten kotia ja käväsin lenkillä. Tosiaan tiistaina menin takaisin töihin (iltavuoro) ja hiukan mietitytti, että miten työarki lähtee sujumaan, mutta mun työpaikka on sen verran mukava ja työkaverit erittäin mukavia joten paluu töihin ei ollut mikään painajainen! :) Käveltiin vaimon ja tytön kanssa eilen mun töihin (ulkona ihan hirvee paska ilma) yllätyin kuinka raskasta oli työntää vaunuja tommosessa loskassa! Eka työpäivä meni ihan lepposasti ja olihan se hienoa mennä kotiin töistä kun tiesi, että kaksi ihanaa naista odottaa mua siellä :)
Hieman jännitin ensimmäistä yötäni kotona kun piti mennä aamuvuoroon, mutta TAAS kerran tyttö hoiti homman kotiin, eli puol 12 mentiin nukkumaan ja noin neljän aikaan taas ruoka ja taas nukkumaan uudestaan ja nyt mä en edes kunnolla herännyt siihen. Aamulla lähdin töihin ja korjasin hiukan tytön asentoa paremmaksi kun oli kierinyt melkein selälleen ja ryöminyt niin paljon että pää oli sängyn päädyssä kiinni. Jeps, nyt olen täällä töissä ja kiva fiilis olla hommissa taas.. nyt tuli varmaan tavallista enemmän kirjoitusvirheitä kun kiireessä kirjoitan tätä...
M
maanantai 4. helmikuuta 2013
Osa 15 (3viikkoa)
Jaksan näköjään vieläkin kirjoittaa tätä? Ihme homma. Tosiaan viimeksi kirjoitin perjantaina aamulla tätä blogia appiukon luota (kauhean yön jälkeen) no ei se kauhea ollut mutta luulen, että tyttö ehkä aisti, että ollaan eri paikassa nyt yötä? Perjantaina tosiaan mentiin sitten vaimon mummolle ja vaarille viettämään päivää (ruoka on aina superluokkaa) mukavaahan siellä oli ja hassua kahtoa kun tyttö on jomman kumman sylissä ja miettiä "ei hyvänen aika noilla kahdella on 82 tai 83 vuotta ikäeroa" ja jotenkin tuli hyvä fiilis kun näki, että vaimon isovanhemmat oli ihan fiiliksissä tosta tytöstä. En tiedä olisko se joku elämän jatkumo juttu? tai ihan pelkästään yksinkertaisesti ILO. Tyttö tosiaan nukkui melkein koko ajan kun oltiin vaimon isovanhemmilla :)
Mentiin sitten vielä yhdeksi yöksi appiukolle ja toinen yö meni onneksi hieman paremmin (ei tosin niin hyvin kun kotona) ja sitten taas Myllykankaat lähti toiseen sukulointipaikkaan, eli vaimon äidin luo missä odotti anopin miehen sukulaisia ja vaimon sisaruksia, eli joo, aikamoinen haipakka viikonloppu oli kehissä. Anoppi oli ostanut tytölle hienon kakun ja kai ne hieman oli jonkin sortin juhlat tytön kunniaksi ja saatiin kivoja lahjoja. Taas on hassua nähdä se kuinka paljon uusi ihminen levittää niin paljon iloa ihmisten ympärille. No kolmas yö meni ihan kohtalaisesti, mutta ei nyt ihan nappiin ja tässä vaiheessa ruvettiin kumpikin jo olemaan hieman väsyneitä ja ajatukset "kotiin" rupesi tulemaan mieleen... no sunnuntaina sitten startattiin kohti Turkua taas ja olo oli hieman naatti. Tyttöhän nukkui taas yllättäen kummatkin meno ja paluumatkat :)
Mentiin suoraan Kotikirkolla käymään pitkästä aikaan, siellähän oli lapsia taas putkahdellut lisää :) kaupan kautta sitten illalla kotia ja oli jotenkin huojentunut olo "selvittiin tästäkin" illalla oli tytöllä joku ihme itkukohtaus (no ei se mikään ihme ole, lapsethan itkee!) mutta joo.. voitte arvatakin jo? su-ma yö meni taas niinkuin ennen, eli mentiin hiukan ennen kahtatoista nukkumaan ja sitten tyttö heräsi hiukan yli 4 yöllä ja maidot naamalle ja takasin nukkumaan ja taas sitten hiukan yli seitsemän heräsi ja sai tissiä ja sitten jäätiin iskä ja tytär nukkumaan vielä vajaaksi tunniksi kun vaimo kävi tunnin koulutuksessa aamulla. Kiltti tyttö on mulla, on ansainnut tulevaisuudessa monet makkaraperunat tai hungrymanit iskän kanssa! :) köpötellään tosta mäkeä alas kahdestaan kohti ihanaa martinsillan grilliä... no joo siihen on vielä aikaa!
Jeps, tyttö on tänään klo 18.05 kolme viikkoa vanha ja mä menen huomenna takaisin töihin :( no kerkesin mä yli kolme viikkoa olla kotona...
Iskä
Mentiin sitten vielä yhdeksi yöksi appiukolle ja toinen yö meni onneksi hieman paremmin (ei tosin niin hyvin kun kotona) ja sitten taas Myllykankaat lähti toiseen sukulointipaikkaan, eli vaimon äidin luo missä odotti anopin miehen sukulaisia ja vaimon sisaruksia, eli joo, aikamoinen haipakka viikonloppu oli kehissä. Anoppi oli ostanut tytölle hienon kakun ja kai ne hieman oli jonkin sortin juhlat tytön kunniaksi ja saatiin kivoja lahjoja. Taas on hassua nähdä se kuinka paljon uusi ihminen levittää niin paljon iloa ihmisten ympärille. No kolmas yö meni ihan kohtalaisesti, mutta ei nyt ihan nappiin ja tässä vaiheessa ruvettiin kumpikin jo olemaan hieman väsyneitä ja ajatukset "kotiin" rupesi tulemaan mieleen... no sunnuntaina sitten startattiin kohti Turkua taas ja olo oli hieman naatti. Tyttöhän nukkui taas yllättäen kummatkin meno ja paluumatkat :)
Mentiin suoraan Kotikirkolla käymään pitkästä aikaan, siellähän oli lapsia taas putkahdellut lisää :) kaupan kautta sitten illalla kotia ja oli jotenkin huojentunut olo "selvittiin tästäkin" illalla oli tytöllä joku ihme itkukohtaus (no ei se mikään ihme ole, lapsethan itkee!) mutta joo.. voitte arvatakin jo? su-ma yö meni taas niinkuin ennen, eli mentiin hiukan ennen kahtatoista nukkumaan ja sitten tyttö heräsi hiukan yli 4 yöllä ja maidot naamalle ja takasin nukkumaan ja taas sitten hiukan yli seitsemän heräsi ja sai tissiä ja sitten jäätiin iskä ja tytär nukkumaan vielä vajaaksi tunniksi kun vaimo kävi tunnin koulutuksessa aamulla. Kiltti tyttö on mulla, on ansainnut tulevaisuudessa monet makkaraperunat tai hungrymanit iskän kanssa! :) köpötellään tosta mäkeä alas kahdestaan kohti ihanaa martinsillan grilliä... no joo siihen on vielä aikaa!
Jeps, tyttö on tänään klo 18.05 kolme viikkoa vanha ja mä menen huomenna takaisin töihin :( no kerkesin mä yli kolme viikkoa olla kotona...
Iskä
perjantai 1. helmikuuta 2013
Osa 14
Jäännyt väliin pari päivää kirjoittamisesta.. Tänään on perjantai-ilta ja ollaan appiukon luona Helsingissä. Keskiviikkona oli ihan perus rutiinipäivä, Ville kävi kylässä ja saunassa. Olin treenaamassa Uhrijuhlan tavastiakeikkaa varten keskiviikkona. Pitäisi muuten lapsilisähakemukset tehdä, maistraattiin pitäisi ilmoittaa tytön nimi (ai mikä se on? kyllä te jotkut sen tiedätte:) Mehän ei muuten kasteta lasta ollenkaan (väkisinkastettu piisi tuli mieleen saman tien kun kirjoitan tätä lausetta, oliskohan pahamaineisen Enochian Crescentin piisi?) no joo, en mä nyt ihan tota mieltä ole :) Mutta tosiaan me järkätään kotona pieni siunaustilaisuus/nimenantojuhla sukulaisten kesken.
Torstaina lähdettiin kohti Helsinkiä koko perheen voimin, oli hassua kun auto oli täynnä vauvarompetta ja soittokamoja :) Mulla oli siis Uhrijuhlan keikka Tavastialla. Automatka meni ihan lepposasti vauvan kanssa ja ekana mentiin vaimon mummin luo kylään ja siitä sitten appiukon luokyläilemään ja loppuilta/yö meni sitten keikan merkeissä. Keikalla tuli juteltua muiden bändien soittajien kanssa lapsista ja aika monellahan luonnollisesti lapsi on ja näinhän se taitaa nyt olla, että kuulun isäklubiin :) ja mukavaltahan se tuntuu, en vain ole vielä sisäistänyt tätä isäjuttua vielä kunnolla kun tytön ikä on vasta hieman yli 2 viikkoa.
Mutta tosiaan, tulin yöllä appiukon luo keikan jälkeen ja söin siinä jotain hiukopalaa vaimon kanssa ja luultiin, että saadaan nukkua taas kiltin tyttömme kanssa yö, mutta mutta ei se nyt ihan niin mennytkään tällä kertaa :) no tyttö itki ja söi ja kakkas, itki ja söi ja kakkasi.. puol neljään saakka, eli yli 3 tuntia taisteltiin ennenkuin nukahti ja voitte kuvitella että jätinkö aamuksi suunnittelemani juoksulenkin väliin ? :) mutta joo, lähdettiin sitten vaimon mummon ja vaarin luo käymään aamulla ja siellä meni pääosin tämä päivä, eli joo tää viikonloppu on omistettu sukulaisten tapaamiselle, selviänkö hengissä? Ehkä tästä selviää.
Markus
Torstaina lähdettiin kohti Helsinkiä koko perheen voimin, oli hassua kun auto oli täynnä vauvarompetta ja soittokamoja :) Mulla oli siis Uhrijuhlan keikka Tavastialla. Automatka meni ihan lepposasti vauvan kanssa ja ekana mentiin vaimon mummin luo kylään ja siitä sitten appiukon luokyläilemään ja loppuilta/yö meni sitten keikan merkeissä. Keikalla tuli juteltua muiden bändien soittajien kanssa lapsista ja aika monellahan luonnollisesti lapsi on ja näinhän se taitaa nyt olla, että kuulun isäklubiin :) ja mukavaltahan se tuntuu, en vain ole vielä sisäistänyt tätä isäjuttua vielä kunnolla kun tytön ikä on vasta hieman yli 2 viikkoa.
Mutta tosiaan, tulin yöllä appiukon luo keikan jälkeen ja söin siinä jotain hiukopalaa vaimon kanssa ja luultiin, että saadaan nukkua taas kiltin tyttömme kanssa yö, mutta mutta ei se nyt ihan niin mennytkään tällä kertaa :) no tyttö itki ja söi ja kakkas, itki ja söi ja kakkasi.. puol neljään saakka, eli yli 3 tuntia taisteltiin ennenkuin nukahti ja voitte kuvitella että jätinkö aamuksi suunnittelemani juoksulenkin väliin ? :) mutta joo, lähdettiin sitten vaimon mummon ja vaarin luo käymään aamulla ja siellä meni pääosin tämä päivä, eli joo tää viikonloppu on omistettu sukulaisten tapaamiselle, selviänkö hengissä? Ehkä tästä selviää.
Markus
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)