Heräsin aamulla 14.1 klo 06.00 yläkerrassa, kuulin ääniä alakerrasta ja ihmettelin "missä vaimo?" Kompuroin alakertaan kauhiassa tohinassa ja armottomassa väsymystilassa. Lapsivesi oli mennyt jo yöllä ja vaimo oli kiltisti antanut mun nukkua kuuteen saakka ja heti kun menin alakertaan tajusin tilanteen "nyt on lähdön aika" Tunti siinä säädettiin kotona ( olin ihan sekaisin ) ja hypättiin autoon.
Enhän mä kerinnyt mitään hienoa soittolistaa tehdä vaikka suunnittelin. No saavuttiin tyksiin ja kirjauduttiin synnytyshuoneeseen, kaikenlaisia testejä tehtiin, lääkkeitä annettiin plaa plaa perusjuttua. Sitten vain odotettiin ja odotettiin... syötiin ja odotettiin lisää ja kuunneltiin musaa ja mä luin ite aika paljon kirjaa ( Miles Davisin elämänkerta ) synnytysmusana pyörähteli paljon erilaisia bändejä: Miles Davista pääosin ja Wovenhand, First aid kit, Nick Drake yms.. mättöä ei viittinyt kuunnella kun oli aika sellanen hieman fiilis, että parempi hissutella ja odotella ihan rauhassa.. no se odotus sitten loppui klo 18.05 milloin pötkylä ponnahti maailmaan! Itkuhan siinä tirahti mulla heti.
Ite synnytys oli aika BRUTAALI! Yksityiskohtiin en mene sen enempää, mutta luulen, että vaimo ei ole koskaan kokenut tollasta kipua! Mä vaan kökötin siinä synnytyksen ajan vaimon vieressä ja yritin lohdutella ( aika vähäistähän se oli ) Tyttärellämme oli sama kohtalo kuin minulla ( imukuppi ) about vajaa tunnin päästä kun vauva oli ulkona niin sain toukan paitani alle ( raukka tyttö saa kauheat rintakarvat naamaansa saman tien!) pari kolme tuntia siinä säädettiin kaikkea epämääräistä ennenkuin meidät siirrettiin toiselle osastolle.
Saatiin onneksi perhehuone missä hengailtiinkiin aika pitkälle samoilla rutiineilla perjantaiaamuun saakka milloin päästiin kotia. Eka yö oli aikamoinen jännitysmomentti ( vaikka tiedettiin, että apu on ihan lähellä jos semmoseen tulee tarvetta ) Sain kunnian vaihtaa tytön ensimmäiset tervapaskat ( ja sitä oli paljon ) yö meni hiukan levottomasti ja oltiin aika väsyneitä aamulla, mutta seuraavat päivät menikin jo paljon paremmpin. Tyttö on erittäin kiltti ollut: syö hyvin, vatsa toimii oikein hyvin ja nukkuu paljon, välillä tuntuu että "päästäänkö me nyt liian helpolla?"
Käväsin torstaina Uhrijuhla treeneissä sairaalasta käsin ( hyi sua joku vois sanoa ) Perjantaina tosiaan sitten päästiin kotia ja tottakai se jännitti myös aika paljon, että miten selvitään, mutta ihan tylsästi kiteytettynä meidän tyttö on ollut edelleen rauhallinen, syö hyvin, paska lentää mukavasti ja ei itke edes ihan kauheasti ja niinkuin mainitsin aiemmin: "päästäänkö me nyt liian helpolla?" ollaan saatu nukuttua hyvin ( vaimo tieten hieman vähemmän ) tasapuolisesti me vaihdellaan vaippoja ja tehdään peruspesut yms ( kauhee omakehu, no myönnetään että 10 vuoden lähärityöt ehkä helpottaa hieman tätä arkea)
Eilen kävin leffassa poikien kanssa ( vaimo antoi luvan ) mutta täytyy myöntää, että ikävähän tyttöä tuli kovasti! Vaimo lähti kävelylle ( HUU OON YKSIN KOTONA TOUKAN KANSSA ) iik! miten mä pärjään... eiköhän se onnistu ihan lepposasti...
OM tossa pötköttelee tyytyväisenä sylissä.. kuunnellaan John Mayallia.. kohta Sammal orkesterin vinyyli soittimeen.. ostin eilen Svartilta myös uusimman Deathspell omega levyn, sitä en ehkä viitti kuunnella.. en ehkä halua että aspa röhkii synkkyyksiä ihan näin pienen tytön korviin ;)
Isä-Antero
Enhän mä kerinnyt mitään hienoa soittolistaa tehdä vaikka suunnittelin. No saavuttiin tyksiin ja kirjauduttiin synnytyshuoneeseen, kaikenlaisia testejä tehtiin, lääkkeitä annettiin plaa plaa perusjuttua. Sitten vain odotettiin ja odotettiin... syötiin ja odotettiin lisää ja kuunneltiin musaa ja mä luin ite aika paljon kirjaa ( Miles Davisin elämänkerta ) synnytysmusana pyörähteli paljon erilaisia bändejä: Miles Davista pääosin ja Wovenhand, First aid kit, Nick Drake yms.. mättöä ei viittinyt kuunnella kun oli aika sellanen hieman fiilis, että parempi hissutella ja odotella ihan rauhassa.. no se odotus sitten loppui klo 18.05 milloin pötkylä ponnahti maailmaan! Itkuhan siinä tirahti mulla heti.
Ite synnytys oli aika BRUTAALI! Yksityiskohtiin en mene sen enempää, mutta luulen, että vaimo ei ole koskaan kokenut tollasta kipua! Mä vaan kökötin siinä synnytyksen ajan vaimon vieressä ja yritin lohdutella ( aika vähäistähän se oli ) Tyttärellämme oli sama kohtalo kuin minulla ( imukuppi ) about vajaa tunnin päästä kun vauva oli ulkona niin sain toukan paitani alle ( raukka tyttö saa kauheat rintakarvat naamaansa saman tien!) pari kolme tuntia siinä säädettiin kaikkea epämääräistä ennenkuin meidät siirrettiin toiselle osastolle.
Saatiin onneksi perhehuone missä hengailtiinkiin aika pitkälle samoilla rutiineilla perjantaiaamuun saakka milloin päästiin kotia. Eka yö oli aikamoinen jännitysmomentti ( vaikka tiedettiin, että apu on ihan lähellä jos semmoseen tulee tarvetta ) Sain kunnian vaihtaa tytön ensimmäiset tervapaskat ( ja sitä oli paljon ) yö meni hiukan levottomasti ja oltiin aika väsyneitä aamulla, mutta seuraavat päivät menikin jo paljon paremmpin. Tyttö on erittäin kiltti ollut: syö hyvin, vatsa toimii oikein hyvin ja nukkuu paljon, välillä tuntuu että "päästäänkö me nyt liian helpolla?"
Käväsin torstaina Uhrijuhla treeneissä sairaalasta käsin ( hyi sua joku vois sanoa ) Perjantaina tosiaan sitten päästiin kotia ja tottakai se jännitti myös aika paljon, että miten selvitään, mutta ihan tylsästi kiteytettynä meidän tyttö on ollut edelleen rauhallinen, syö hyvin, paska lentää mukavasti ja ei itke edes ihan kauheasti ja niinkuin mainitsin aiemmin: "päästäänkö me nyt liian helpolla?" ollaan saatu nukuttua hyvin ( vaimo tieten hieman vähemmän ) tasapuolisesti me vaihdellaan vaippoja ja tehdään peruspesut yms ( kauhee omakehu, no myönnetään että 10 vuoden lähärityöt ehkä helpottaa hieman tätä arkea)
Eilen kävin leffassa poikien kanssa ( vaimo antoi luvan ) mutta täytyy myöntää, että ikävähän tyttöä tuli kovasti! Vaimo lähti kävelylle ( HUU OON YKSIN KOTONA TOUKAN KANSSA ) iik! miten mä pärjään... eiköhän se onnistu ihan lepposasti...
OM tossa pötköttelee tyytyväisenä sylissä.. kuunnellaan John Mayallia.. kohta Sammal orkesterin vinyyli soittimeen.. ostin eilen Svartilta myös uusimman Deathspell omega levyn, sitä en ehkä viitti kuunnella.. en ehkä halua että aspa röhkii synkkyyksiä ihan näin pienen tytön korviin ;)
Isä-Antero
Kiva lukea sun selostuksia. Toivotaan että rauhallinen elely tyttösen kans jatkuu. :)
VastaaPoista