Näin pääsiäisen kunniaksi voisin taas kirjoitella hieman blogia, eli hyvää pääsiäistä kaikille!
5.3 tainut kirjoittaa edellisen kerran, no laatu (paska) korvaa määrän vai mites se meni. Meidän arki menee eteenpäin mukavasti vauvan kanssa, tytär kasvaa pituutta kovasti ja painoa on tullut lisää. 2kuukauden iässä luvut oli 62/6,2 eli kunnon tyttö tulossa, antaa satikutia paskoille poikaystäväehdokkaille :) Paraikaa kun kirjoittelen tätä niin tyttö nukkuu tossa mun sylissä tyytyväisenä ja mä naputtelen yhdellä sormella tekstiä ja taustalla soi Denverin kantri (Slim cessna) Mä heräsin tänään jo klo 06.30 tai no en olisi herännyt mutta tyttö halusi herätä ja vaihdettiin vaippa ja mentiin alakertaan leikkimään, no tunnin jaksoi leikkiä ja sitten simahti ja veikkaan, että about kohta tyyppi herää ja sillä on nälkä! Niin ja minä JALO mies jätin vaimon nukkumaan! No ei vaitiskaan kyllä se on niin, että mies tekee myös osansa vauvanhoidossa ja näin se pitää ollakin, no joskus jotkut äidit ei anna isien osallistua mihinkään, syitä en tiedä? tai no ehkä tiedän tai ainakin luulen jotain syitä tietäväni..
Mukavaa on ollut viime aikoina huomata kun tytär on ruvennut hymyilemään ja jokeltelemaan ja ottaa selkeesti kontaktia (ainakin leluihin) ja kauhia heilumaan jo! Kiva nähdä kehitystä. Oon ollut suht alusta saakka vauvan kanssa kahdestaan kotona joitakin aikoja, viikko sitten oli pisin aika kun vaimo lähti neljän aikaan viettämään tyttöjen iltaa ja tuli takaisin joskus yöllä yhden aikaan (kävi toki kerran kymmenen aikoihin imettämässä ja jatkoi iltaa) No ihan hyvin se meni kun tytär juo onneksi tuttipullosta aina silloin kun vaimo on pidemmän aikaa pois. Leikittiin, nukuttiin ja oksenneltiin ja kuunneltiin musaa siinä illan aikana ja toki hieman itkettiin ja välillä hieman enemmänkin ja myönnetään, että hieman avuton olo meinas välillä tulla, mutta selvittiin kuitenkin.
Kyllähän tämä isänä olo päivä päivältä tulee hienommaksi ja en kehtaa myöntää sitäkin, että kyllä se keskittyminen lapsen kanssa olemiseen on välillä vaikeaa, mutta ite oon huomannut, että siihen pitää (saa) opetella vaan olemalla lapsen kanssa ja viettämään aikaa ja parhaimmillaan se oleminen lapsen kanssa on parasta kyllä mitä maailmassa on! Varsinkin aamuhetket (niinkuin tänään) on hienoja kun leikkii ja katsoo lasta siinä hymyilemässä ja fiilistelee ja tirauttaa jopa pienen kyyneleen, hieno fiilis! ei se helppoa aina ole kun on tottunut omiin rutiineihin, pysty aiemmin soitteleen ja kuunteleen musaa ja kahtomaan leffoja ja sarjoja niin paljon ja milloin huvitti, nyt se on hieman hankalempaa ja pitää aikatauluttaa meininkejä ja siihen vielä päivätyö päälle ja mun bändien treenit ja keikat, mutta kyllä sen pystyy klaaraamaan kun ottaa vaan oikean asenteen. Kerkeää jopa siinä sivussa käydä kahvilla kavereiden kanssa. Mutta kuitenkin haluan painottaa, että lapsen etu kuitenkin on se tärkein ja ei se ole mikään "yks pikku juttu tossa sivussa" vaikka se nyt siltä ehkä näyttääkin kun kirjoitan tässä tätä blogia.
Äitejä on pakko kehua kyllä maasta taivaaseen koska se aika ja energia mitä äidit joutuu lapseen laittamaan on ISO! Ei sitä jotenkin tajunnut aiemmin totakaan pointtia oikein kunnolla ennenkuin lapsi syntyi. Mä tosiaan joulukuussa meinaan jäädä kotia vuodeksi tyttären kanssa, tai voi olla että menee tammikuun (2013) puolelle. Odotan innolla sitä aikaa ja tottakai se jännittääkin aika paljon, että miten sitä selviää? Mutta lapsi on kerran lapsi niin siitä pitää kyllä nauttia niin paljon kuin pystyy!
Jeps, mutta eipä tässä sen kummempaa ole tällä kertaa. Kysymyksiä? :) Koitetaan pärjäillä. Meen kahville...
Isä-Myllis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti