Moi!
En ole paljoa blogia kirjoitellut viime aikoina, näyttäisi olevan tän vuoden maaliskuulta viimeinen kirjoitus. Ai että miksi en? No aikaa ei ole ehkä ollut niin paljon työn, perhe-elämän ja musiikin lomassa, tai no olis mulla varmaan aikaa ollut kirjoitella mutta ei ole ollut kauheasti fiilistä ja olen pohtinut myös sitä, että mitä kannattaisi edes kertoa näin julkisesti omasta elämästä?
Nyt tuli taas ajankohtaiseksi ruveta kirjoittelemaan kun isäkuukausi häämöttää (joulukuu) ja tammikuussa meinaan jäädä hoitovapaalle vuodeksi kun vaimo palaa takaisin töihin. Olen kyllä aika innoissani jäämässä kotiin tyttären kanssa (13 kuukautta!!) Tottakai tulee ikävä omaa työtä ja rakkaita työkavereita (näin rentoa työtä ja työporukkaa harvoin löytää mistään) Toisaalta olen aika kauan tän alan töitä tehnytkin jo, oikeastaan jo vuodesta 1999 kun sivarissa olin Kokkolassa kehitysvammaisten hoitokodissa. Tähän nykyiseen työpaikkaan tulin jo ekan kerran sijaisuuksia tekemään vuonna 2004 (tässä välissä olen kerinnyt olla aika monessa eri paikassa hommissa enennkuin 2009 sain viran täältä)
Mennyt vajaa puoli vuotta on mennyt todella nopeasti tyttären johtaessa arkea aika huolella, hienoa on ollut sanotaanko 99prosenttisesti. Eipä sitä tiennyt ennenkuin se lapsi tuli perheeseen kuinka paljon iloa se tuo arkeen. Onhan monien asioiden hoitaminen lapsen saamisen jälkeen tietenkin hankaloitunut arjessa, varsinkin kun omat musiikkijutut vie aika paljon aikaa ja käyn töissä ja pitää kuitenkin vuorotella lapsenvahtina olemisessa että vaimokin pääsee tekemään omia harrastuksiaan ( oi jalo minä!) ;) Mutta päivääkään en vaihtaisi pois lapsen kanssa olemisesta! Jos hankit lapsen niin tottakai lapsen etu on tärkein. Se on asia erikseen tietenkin minkälaisen asenteen ottaa lapsen hoitamiseen, tekisi mieli hieman provosoida joillakin jutuilla, mutta antaa asian olla, tiedätte mitä meinaan tolla asenteella.
Pitää hieman pohtia mistä näkökulmasta rupean kirjoittelemaan tyttären kanssa kotona olemisesta vai jaksanko kirjoitella ollenkaan? (tai kerkeänkö edes) Se klassinen "en nuku tarpeeksi kun on lapsi kotona" lause on kyllä aina silloin tällöin tullut suht ajankohtaiseksi meidän perheessä (työkaverit saa kärsiä siitä) mutta onneksi tytär on ollut aika helppo tapaus (toivottavasti ei ole vanhempana) eli on antanut armoa vanhemmille nukkumalla ja syömällä hyvin ja on kaiken lisäksi todella koominen ja hapokas tapaus
Jeps, ei kai tässä sen kummempaa...
Antsa
En ole paljoa blogia kirjoitellut viime aikoina, näyttäisi olevan tän vuoden maaliskuulta viimeinen kirjoitus. Ai että miksi en? No aikaa ei ole ehkä ollut niin paljon työn, perhe-elämän ja musiikin lomassa, tai no olis mulla varmaan aikaa ollut kirjoitella mutta ei ole ollut kauheasti fiilistä ja olen pohtinut myös sitä, että mitä kannattaisi edes kertoa näin julkisesti omasta elämästä?
Nyt tuli taas ajankohtaiseksi ruveta kirjoittelemaan kun isäkuukausi häämöttää (joulukuu) ja tammikuussa meinaan jäädä hoitovapaalle vuodeksi kun vaimo palaa takaisin töihin. Olen kyllä aika innoissani jäämässä kotiin tyttären kanssa (13 kuukautta!!) Tottakai tulee ikävä omaa työtä ja rakkaita työkavereita (näin rentoa työtä ja työporukkaa harvoin löytää mistään) Toisaalta olen aika kauan tän alan töitä tehnytkin jo, oikeastaan jo vuodesta 1999 kun sivarissa olin Kokkolassa kehitysvammaisten hoitokodissa. Tähän nykyiseen työpaikkaan tulin jo ekan kerran sijaisuuksia tekemään vuonna 2004 (tässä välissä olen kerinnyt olla aika monessa eri paikassa hommissa enennkuin 2009 sain viran täältä)
Mennyt vajaa puoli vuotta on mennyt todella nopeasti tyttären johtaessa arkea aika huolella, hienoa on ollut sanotaanko 99prosenttisesti. Eipä sitä tiennyt ennenkuin se lapsi tuli perheeseen kuinka paljon iloa se tuo arkeen. Onhan monien asioiden hoitaminen lapsen saamisen jälkeen tietenkin hankaloitunut arjessa, varsinkin kun omat musiikkijutut vie aika paljon aikaa ja käyn töissä ja pitää kuitenkin vuorotella lapsenvahtina olemisessa että vaimokin pääsee tekemään omia harrastuksiaan ( oi jalo minä!) ;) Mutta päivääkään en vaihtaisi pois lapsen kanssa olemisesta! Jos hankit lapsen niin tottakai lapsen etu on tärkein. Se on asia erikseen tietenkin minkälaisen asenteen ottaa lapsen hoitamiseen, tekisi mieli hieman provosoida joillakin jutuilla, mutta antaa asian olla, tiedätte mitä meinaan tolla asenteella.
Pitää hieman pohtia mistä näkökulmasta rupean kirjoittelemaan tyttären kanssa kotona olemisesta vai jaksanko kirjoitella ollenkaan? (tai kerkeänkö edes) Se klassinen "en nuku tarpeeksi kun on lapsi kotona" lause on kyllä aina silloin tällöin tullut suht ajankohtaiseksi meidän perheessä (työkaverit saa kärsiä siitä) mutta onneksi tytär on ollut aika helppo tapaus (toivottavasti ei ole vanhempana) eli on antanut armoa vanhemmille nukkumalla ja syömällä hyvin ja on kaiken lisäksi todella koominen ja hapokas tapaus
Jeps, ei kai tässä sen kummempaa...
Antsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti