VIHA!

No aika raflaava otsikko ja ei nyt ihan omat tunteet ole tolle tasolle päässeet (ehkä jossain tietyissä shokeeraavissa uutisotsikoissa) ja ehkä joskus menneisyydessä tapahtuneissa asioissa vois kutsua vihaksi sitä tunnetta mitä olen kokenut. Ehkä enemmänkin tunteet mitkä on pyörinyt mielessä viime aikoina on tuohtumus, ärsytys ja negatiivisuus siihen perävaunuksi perään.

Mut tunnetaan pääosin positiivisena ja sosiaalisena kaverina? ja joo, sitähän pääosin olenkin, mutta ikäväkseni olen kyllä liian usein huomannut tuntevani voimakkaita ärsytyksen ja tuohtumuksen tunteita minkä jälkiseurauksena on monesti äärimmäisen ärsyttävä ja tunkkainen negatiivisuuden tunne. Ja nyt ei saa ymmärtää väärin etteikö saisi suuttua ja tuohtua joskus ja olla negatiivinen, tottakai saa! Nyt lähinnä pohdin oman elämäni TURHIA tunnereaktioita mitkä on vaan kertakaikkiaan ihan turhia mutta lankean niihin ihan liian usein ja teen vaan itelleni hallaa ja kulutan energiaa ihan turhaan.

Monesti nää tunteet liittyy ihmisten erilaisuuteen, eli liian useasti ärsyynnyn jos joku asia ei mene niinkuin on sovittu, joku ei pidä lupaustaan, ei vastaa viesteihin, tekee jotain typerää (mun näkökulmasta) ja pääosin kaikki nää jutut liittyy vaan pelkästään siihen, että me ihmiset ollaan niin erilaisia ja toimivat omalla persoonallaan arjessa ja monesti se ei mene oman käyttäytymisen kanssa yhteen ja tää on just se ydin mikä mun pitäisi tajuta, että ei ihminen pahaa tarkoita jos joskus tekee semmoista mikä mun silmissä ei ole kunnioitettavaa ja oikein. Toki pitää olla joku itsekunnioutus ettei anna toisten talloa päällensä. Eli meinaan että jos ärsyttää ja tuohdun jostain asiasta niin pitäisi yrittää ottaa se asia rennommin eikä stressata niin paljon.

Mun on oikeasti pitänyt treenata aika paljon sitä etten ärsyynny eri asioista liikaa. Positiivisuus on äärimmäisen vaikea asia pitää yllä! Huh huh. Kyllähän me kaikki se tiedetään, että on mukava jauhaa paskaa, puhua negatiivisista asioista, velloa "voi kun olen niin väärinymmärretty ja mua on kohdeltu paskasti" tunteissa, ja vaikka kaikki sitä ei myönnä, niin näistä asioista saa voimaa, mutta omalla kohdallani se on ollut vääränlaista voimaa mikä näännyttää vaan itseäni ja sieluani. Tää on varmaan aika perusläppää mitä oon kirjoittanut, mutta itse joudun paljon pohtimaan tätä asiaa. Haluaisin olla positiivisempi mutta se on vaan niin vaikeaa välillä.

Pitäis vaan osata ottaa rennommin ja antaa niiden ärsyttävien asioiden olla ja ohittaa ne ja hyväksyä, että me ollaan kaikki erilaisia ja toimitaan eri tavalla tässä elämässä ja se pitäisi yrittää nähdä pelkästään rikkautena? Ihan semmonenkin pieni esimerkki: olen LIIKENNEPOLIISI ja autolla ajaessa näen kun joku törppö ajaa hieman miten sattuu ja esim jos olen pyörällä liikenteessä ja tulen suojatielle niin monesti olen niin tyhmä että menen tahallaan siihen suojatielle jos koen että tulevan auton on väistettävä mua koska olen suojatiellä (tottahan se on että monet autoilijat on aika itsekkäitä) mutta olen mäkin aika imbesilli että vaarannan oman turvallisuuteni tyhmyyden ja tuohtumukseni takia?

Esimerkkejä on kymmeniä mistä tuohdun, mutta en jaksa alkaa eritellä niitä tähän koska se taas taistelee tätä koko otsikkoa vastaan! :) ja tulen taas tyytyväiseksi negatiivisuudellani jos rupean listaamaan epäkohtia ja se taas ei palvele ollenkaan taas mua ja pyrkimystäni positiivisuuteen :) Ja haluan nyt alleviita jos joku sattuu lukemaan tätä, että nää pohdinnat on pelkästään omasta elämästäni enkä ole todellakaan käyttänyt ketään esimerkkinä.

Tän blogin nimi on isä-mylliksen jorinat ja pääosin laitoin tän sen takia nettiin että kerron isänä olemisesta kun sain tyttären tammikuussa, mutta hieman välillä kirjoittelen mitä päähän sattuu tulemaan.. ja kyllähän tää sillai liittyy isänä olemiseen, että en halua näyttää tyttärelleni olevani joku ihme mököttäjä ja negatiivisuuden suurkuluttaja, vaikka tottakai tyttären pitää nähdä aitoja suuttumuksen tunteitakin välillä ja tunne-elämän eri kirjoa? vai? ei sekään nyt ihan tervettä ole jos aina vaan hymyillään ja padotaan kaikki huonot fiilikset sisälle ja sitten pamahtaa oikein olan takaa ja ei sekään ole hyvä...

Heii... On niin helppoo olla onnellinen
Heii... Ja tyytyy siihen mitä on

Jos olen tulkinnut ton Uusivirran piisin oikein, niin tossa on aika iso viisaus. Nautitaan niistä pienistä ilon hetkistä  pikku asioista eikä aina vaan haluata lisää ja lisää ja lisää.. ja siitä mitä hyvää jo on, on vaan niin helppo olla negatiivinen ja velloa ja nauttia paskoista jutuista ja nähdä pelkkiä epäkohtia koko ajan elämässä, ihmiset on mitä on, tekee typeryyksiä ja sanoo vääriä juttuja, mut niin se vaan menee ja tulee menemään. 

Niinku vaimo tossa sanoi "on vaikea päästä irti siitä negatiivisuuden aiheuttamasta tyydytyksen tunteesta" huh mikä viisaus!