Moi!
Klassinen kuukausi aina väliä edelliseen blogikirjoitukseen! No näillä mennään.
Tosiaan hoitovapaani jatkuu ja jatkuu vain ja loppu näkyy heinäkuun lopulla, sitten tytär päiväkotiin ja isukki töihin elokuun alussa. Tosiaan äsken tuli sähköpostiin tieto että päiväkotihakemuksenne on tullut perille ja nyt tässä sitten odotellaan 4kuukautta mihin päiväkotiin tytär pääsee sitten elokuussa. Ihan noihin meidän lähialueen päiväokoteihin laitettiin toiveet.
On se hassua miettiä, että 2014 tammikuussa jäin virallisesti hoitovapaalle ja vuosi on hurahtanut ja Turussa oli suhteellisen autistimaiset rutiinit; kerhoja, muskareita, viikottaisia lounaita, puistossa käyntejä jne. ja nyt ollaan oltu kohta jo 2 viikkoa Lahdessa. Ai kylmäskö ajatus lähteä vieraaseen kaupunkiin puoleksi vuodeksi? Tottakai kylmäsi. Eniten mua jotenkin mietitytti jännitti miten tytär suhtautuu tähän muuttoon? No eka viikkona ei oikein voitu käydä kauheasti missään kerhoissa tms kun oli pyhät välissä mutta tää toinen viikko aloitettiin heti kirjastokäynnillä Lahden kirjastossa ja onneksi siellä olikin mukava lastenosasto (ei ehkä ihan niin kiva kun Turun lastenosastolla) mutta oikein mukava kuitenkin ja kirjasto on tullut tyttärelle tosi tärkeäksi: lainaillaan levyjä ja luetaan kirjoja (pääosin juoksen tytön perässä kun hän menee pitkin seiniä siellä muiden lasten perässä) ja tuli onneksi jutteleen yks äiti siellä kirjastossa ja sain kysellä paikallisia ruokapaikkoja, kerhoja yms. Tää lasten kanssa oleminen on joka paikassa ihan samanlaista; samat kerhot, samat mielenkiinnon kohteet jne ja hyvä vain.
Keskiviikkona käytiin ekan kerran muskarissa (sain tytön ilmoitettua kevään kestävään muskariin) toi muskari on ilmeisesti joku yksityinen? en mä sitä tiennyt kun ilmoitin tytön sinne, mutta eka kerta vaikutti oikein mukavalta, suoraan sanottuna aika PRO muskarinvetäjä, soitti kitaraa, pianoa ja oli kaikenlaista rytmisoitinta yms. Oli siellä yksi mies tyttönsä kanssa myös, itseasiassa sama mies tuli meidän lähikaupassa tyttönsä kanssa vastaan ja lykkäsi mulle käyntikorttinsa.
Tänään käytiin ekan kerran perhekahvilassa, oli jossain ihan korvessa se paikka ja hieman meinasi kylmä hiki tulla "minne mä oon menossa" itsellä ollut aika kova flunssakin päällä ja kaikki uurastus ja puurtaminen pistää puuskuttamaan mutta löydettiin onneksi paikan päälle ja käveltiin sisälle ja perinteiset esittelyt yms. Oikein kiva paikka oli kyllä, ei valittamista, tottakai tulee vertailtua Turun perhekerhoihin (mitkä on kyllä tasokkaita, seurakunnan ja mll:n kerhot) tämä kerho oli siis launeen seurakunnan kerho. Mutta vaikka olenkin sosiaalinen tyyppi ja mielestäni suht hyvin tulen toimeen naisten(äitien) kanssa niin kyllä täällä lahdessa on jännittänyt jotenkin aloittaa uudet rutiinit, uudet kerhot ja löytää ne uudet lounaspaikat, puistot yms. Tää on kaupunki mistä mä en oikein tiedä mitään, tunnen pari tuttua kokkolasta keitä en ole vuosiin nähnyt, ei muuta.
Sitten olen jotenkin kummasti tuntenut huonoa omaantuntoa "miten tytär kokee tän muutoksen" pystynkö/pystytäänkö me tarjoamaan kiva puoli vuotta tytölle? mietin hirveästi jotenkin tunnepitoisesti tätä muuttoa, vaikka ite pärjään ja vaimokin mutta tossa on toi tytär messissä, hänen rutiinit muuttuu, kaverit muuttuu, kerhot muuttuu yms. No käydäänhän me toki Turussa aina silloin tällöin viikonloppuisin onneksi. No mä olen tämmönen stressaaja ja paineidenottaja välillä, en voi sille mitään vaikka tiedän ihan faktana että vajaa 2-vuotias tyttö sopeutuu vaikka mihin ja sille loppupeleissä riittää se, että sillä on isä ja äiti lähellä.
Jeps, eipäs tässä muuta, kauhulla odottelen miten saadaan järjesteltyä hoitajat tyttärelle kun Calliston kiertueet alkavat!
Klassinen kuukausi aina väliä edelliseen blogikirjoitukseen! No näillä mennään.
Tosiaan hoitovapaani jatkuu ja jatkuu vain ja loppu näkyy heinäkuun lopulla, sitten tytär päiväkotiin ja isukki töihin elokuun alussa. Tosiaan äsken tuli sähköpostiin tieto että päiväkotihakemuksenne on tullut perille ja nyt tässä sitten odotellaan 4kuukautta mihin päiväkotiin tytär pääsee sitten elokuussa. Ihan noihin meidän lähialueen päiväokoteihin laitettiin toiveet.
On se hassua miettiä, että 2014 tammikuussa jäin virallisesti hoitovapaalle ja vuosi on hurahtanut ja Turussa oli suhteellisen autistimaiset rutiinit; kerhoja, muskareita, viikottaisia lounaita, puistossa käyntejä jne. ja nyt ollaan oltu kohta jo 2 viikkoa Lahdessa. Ai kylmäskö ajatus lähteä vieraaseen kaupunkiin puoleksi vuodeksi? Tottakai kylmäsi. Eniten mua jotenkin mietitytti jännitti miten tytär suhtautuu tähän muuttoon? No eka viikkona ei oikein voitu käydä kauheasti missään kerhoissa tms kun oli pyhät välissä mutta tää toinen viikko aloitettiin heti kirjastokäynnillä Lahden kirjastossa ja onneksi siellä olikin mukava lastenosasto (ei ehkä ihan niin kiva kun Turun lastenosastolla) mutta oikein mukava kuitenkin ja kirjasto on tullut tyttärelle tosi tärkeäksi: lainaillaan levyjä ja luetaan kirjoja (pääosin juoksen tytön perässä kun hän menee pitkin seiniä siellä muiden lasten perässä) ja tuli onneksi jutteleen yks äiti siellä kirjastossa ja sain kysellä paikallisia ruokapaikkoja, kerhoja yms. Tää lasten kanssa oleminen on joka paikassa ihan samanlaista; samat kerhot, samat mielenkiinnon kohteet jne ja hyvä vain.
Keskiviikkona käytiin ekan kerran muskarissa (sain tytön ilmoitettua kevään kestävään muskariin) toi muskari on ilmeisesti joku yksityinen? en mä sitä tiennyt kun ilmoitin tytön sinne, mutta eka kerta vaikutti oikein mukavalta, suoraan sanottuna aika PRO muskarinvetäjä, soitti kitaraa, pianoa ja oli kaikenlaista rytmisoitinta yms. Oli siellä yksi mies tyttönsä kanssa myös, itseasiassa sama mies tuli meidän lähikaupassa tyttönsä kanssa vastaan ja lykkäsi mulle käyntikorttinsa.
Tänään käytiin ekan kerran perhekahvilassa, oli jossain ihan korvessa se paikka ja hieman meinasi kylmä hiki tulla "minne mä oon menossa" itsellä ollut aika kova flunssakin päällä ja kaikki uurastus ja puurtaminen pistää puuskuttamaan mutta löydettiin onneksi paikan päälle ja käveltiin sisälle ja perinteiset esittelyt yms. Oikein kiva paikka oli kyllä, ei valittamista, tottakai tulee vertailtua Turun perhekerhoihin (mitkä on kyllä tasokkaita, seurakunnan ja mll:n kerhot) tämä kerho oli siis launeen seurakunnan kerho. Mutta vaikka olenkin sosiaalinen tyyppi ja mielestäni suht hyvin tulen toimeen naisten(äitien) kanssa niin kyllä täällä lahdessa on jännittänyt jotenkin aloittaa uudet rutiinit, uudet kerhot ja löytää ne uudet lounaspaikat, puistot yms. Tää on kaupunki mistä mä en oikein tiedä mitään, tunnen pari tuttua kokkolasta keitä en ole vuosiin nähnyt, ei muuta.
Sitten olen jotenkin kummasti tuntenut huonoa omaantuntoa "miten tytär kokee tän muutoksen" pystynkö/pystytäänkö me tarjoamaan kiva puoli vuotta tytölle? mietin hirveästi jotenkin tunnepitoisesti tätä muuttoa, vaikka ite pärjään ja vaimokin mutta tossa on toi tytär messissä, hänen rutiinit muuttuu, kaverit muuttuu, kerhot muuttuu yms. No käydäänhän me toki Turussa aina silloin tällöin viikonloppuisin onneksi. No mä olen tämmönen stressaaja ja paineidenottaja välillä, en voi sille mitään vaikka tiedän ihan faktana että vajaa 2-vuotias tyttö sopeutuu vaikka mihin ja sille loppupeleissä riittää se, että sillä on isä ja äiti lähellä.
Jeps, eipäs tässä muuta, kauhulla odottelen miten saadaan järjesteltyä hoitajat tyttärelle kun Calliston kiertueet alkavat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti