Tosiaan eilen alkoi mun virallinen hoitovapaa ja täytyy myöntää kun heräiltiin tyttären kanssa siinä 07.30 että pieni jännitys oli ilmassa "mitähän tästä tulee" joo, kyllähän mä tiedän olen lähihoitaja plaa plaa, olen suht hyvä lapsien kanssa ja varmasti pärjään jne jne.. (osittain varmasti aika pitkälti tottakin) mutta täytyy mun myöntää, että tottakai mua hieman jännittää. Mikä siinä oikein jännittää?
Perusarkihan on aika simppeliä, näin se jotenkuten esim eilen meni: Aamulla herätys, aamupesut, vaateiden vaihto, aamupalat, aamupaskat, leikkimistä ja soheltamista koko aamupäivä ja sitten taas syötiin ja päiväunet siinä 12.30 eteenpäin (yli 2 tuntia) päiväunien aikana mulla on sit AH ihanaa "omaa aikaa" yleensä kuuntelen hieman raskaampaa ja synkempää musaa ja olen koneella ja ehkä hiukan siivoilen siinä sivussa, en viitti mitään ultramättöä tyttären kanssa kuunnella ku hengaillaan. Aikahan mulla sillai sujuu aika lepposasti ku mä kuuntelen musiikkia melkein koko ajan tyttären kanssa. Ainut hankaluus tässä aamuhengailussa on että hieman se kutkuttelee ku ei pääse koneelle heti aamusta (vieroitushoito on päällä) ja mullahan ei tosiaan ole älypuhelinta millä näppäillä salaa ku lapsi kääntää selkänsä tai puuhailee jotain muuta. No tää tekee mulle ihan hyvää että pääsen koneelle ekaa kertaa vasta sitten kun tyttö on nukkumassa. Mitä siellä koneella loppupeleissä edes on niin kiinnostavaa? Tärkeintä tässä on se, että olen läsnä tyttären kanssa ja että tyttärellä on rauhallinen ympäristö enkä hypi tossa koneella koko ajan mikä on varmasti aika hermostuttavaa(voiku olen hyvä ihminen).. (saman efektin luo varmasti tupakoiva isä tai äiti ketkä ramppaa ulkona puolen tunnin välein, tai toisaalta hermostuneisuutta ja ramppaamista ei tule jos äiti ja isä vaikka polttaa siinä lapsen kanssa samalla hengaillen, ovat ainakin läsnä, ei se pieni savu mitään haittaa, luo hieman tunnelma) sori, ehkä hieman huonoa läppää, älkää loukkaantuko en mä nyt halua sen enempää jeesustella tän asian kanssa! en jaksa nyt editoida, annan suoltaa kaiken ulos..
Tosiaan ehkä toinen hankala juttu on toi vaatetuspuoli :) ei aina tiedä mitä laittaa päälle (no tärkeintä on että tulee kuitenkin aina vaatteet ettei alasti tarvi olla) No vaimo aina aamusin valkkaa (sulosesti) mulle päivän vaatteet (hyvä niin) Nyt on toisaalta aika helppo pukeutumisen kanssa kun on niin lämmin ettei tarvi armottomia toppavaatteita pitää. Viime yönä taas heräiltiin (ei tapahdu usein) ja aamuherätys 07.15 ja hieman oli isäpappa väsynyt, mutta eipä siinä sen kummempaa, lähdettiin heti aamusta liikenteeseen hoitamaan asioita, autolla tällä kertaa (pyrin käyttään bussia tai käveleen, paljon helpompaa) oon suunnitellut että käyn tyttären kanssa kerran viikossa aina lounaalla jossain (pääosin betelissä) tänään oli se päivä ja siellä meinas hieman hermot kiristyä ku sormisyöminen on kehissä ja kädet heiluu miten sattuu ja ruoka lentää minne sattuu! no tää on ohimenevä aika.. pahempaa odotellessa! ruoka saatiin syötyä onneksi. oma isäukko oli kans mukana (teki onneksi hieman helpommaksi meiningit) Vitsi mitä läppää kirjoittelen? ultimaalisen tylsää? No tämmöstä tää elämä nyt vaan on ja kivaahan tämä on vaikkakin haasteellista mutta onpa ainakin hieman erilaista.. ja kallisarvoista aikaa, olen lapsen isä kuitenkin ja pyrin ottaan siitä kaiken irti. No joo perusjutut heitetty, sitten mielenkiintoisempaan bändidroppailuun: eilisen päivän aamupäiväsoundtrackvinyylit:
The black keys: Attack&Release (tän bändin paras tuotos)
Esther Phillips: With Beck, 1975 (tää levy on aika huono, ehkä 1-2 hyvää piisiä, tän artistin 60 luvun tuotanto ja hieman 70luvun alunkin tuotanto on aika hyvää)
Mike Oldfield: Tubular bells (en ole fani kyllä, mutta tää on ihan kelpo levy, kivoja juttuja paikkapaikoin)
Jesus Christ Superstar (1971, Webber, tää on se soundtrack levy, en muistanut edes kunnolla, että mulla oli tää levy, tiedätteku kaikilla vinyylikeräilijöillä on semmonen "jämäsettipino" jossain nurkassa levyjä, tää oli siellä mun jämäpinossa.. oon kuunnellut tän joskus kauan sitten, tää oli yllättävän hyvä!) zekatkaa "Hosanna" piisi, aika hieno sävellys, synkkä.. http://www.youtube.com/watch?v=OXDmfAB42z0
Tytär meni nukkumaan niin tuli pyöräytettyä Pari kertaa Oranssi pazuzun "Valonielu" ehkä paras raskas levy viime vuonna? Tänään ei aamumusaa keritty kuuntelemaankaan paitsi nyt pyörittelin Terra tenebrosan kaks ekaa läpi.. minkäköhän takia sitä on niin kiva aina puhua musiikista mitä kuuntelee? onko se brassailua? vai haluaa vain jakaa hyvää(monien mielestä huonoa) musaa? voihan se olla niinkin, että musiikki on vaan niin iso osa oma elämää että siitä on kiva puhua..
Joo, ei kai tässä sen kummempaa..
Perusarkihan on aika simppeliä, näin se jotenkuten esim eilen meni: Aamulla herätys, aamupesut, vaateiden vaihto, aamupalat, aamupaskat, leikkimistä ja soheltamista koko aamupäivä ja sitten taas syötiin ja päiväunet siinä 12.30 eteenpäin (yli 2 tuntia) päiväunien aikana mulla on sit AH ihanaa "omaa aikaa" yleensä kuuntelen hieman raskaampaa ja synkempää musaa ja olen koneella ja ehkä hiukan siivoilen siinä sivussa, en viitti mitään ultramättöä tyttären kanssa kuunnella ku hengaillaan. Aikahan mulla sillai sujuu aika lepposasti ku mä kuuntelen musiikkia melkein koko ajan tyttären kanssa. Ainut hankaluus tässä aamuhengailussa on että hieman se kutkuttelee ku ei pääse koneelle heti aamusta (vieroitushoito on päällä) ja mullahan ei tosiaan ole älypuhelinta millä näppäillä salaa ku lapsi kääntää selkänsä tai puuhailee jotain muuta. No tää tekee mulle ihan hyvää että pääsen koneelle ekaa kertaa vasta sitten kun tyttö on nukkumassa. Mitä siellä koneella loppupeleissä edes on niin kiinnostavaa? Tärkeintä tässä on se, että olen läsnä tyttären kanssa ja että tyttärellä on rauhallinen ympäristö enkä hypi tossa koneella koko ajan mikä on varmasti aika hermostuttavaa(voiku olen hyvä ihminen).. (saman efektin luo varmasti tupakoiva isä tai äiti ketkä ramppaa ulkona puolen tunnin välein, tai toisaalta hermostuneisuutta ja ramppaamista ei tule jos äiti ja isä vaikka polttaa siinä lapsen kanssa samalla hengaillen, ovat ainakin läsnä, ei se pieni savu mitään haittaa, luo hieman tunnelma) sori, ehkä hieman huonoa läppää, älkää loukkaantuko en mä nyt halua sen enempää jeesustella tän asian kanssa! en jaksa nyt editoida, annan suoltaa kaiken ulos..
Tosiaan ehkä toinen hankala juttu on toi vaatetuspuoli :) ei aina tiedä mitä laittaa päälle (no tärkeintä on että tulee kuitenkin aina vaatteet ettei alasti tarvi olla) No vaimo aina aamusin valkkaa (sulosesti) mulle päivän vaatteet (hyvä niin) Nyt on toisaalta aika helppo pukeutumisen kanssa kun on niin lämmin ettei tarvi armottomia toppavaatteita pitää. Viime yönä taas heräiltiin (ei tapahdu usein) ja aamuherätys 07.15 ja hieman oli isäpappa väsynyt, mutta eipä siinä sen kummempaa, lähdettiin heti aamusta liikenteeseen hoitamaan asioita, autolla tällä kertaa (pyrin käyttään bussia tai käveleen, paljon helpompaa) oon suunnitellut että käyn tyttären kanssa kerran viikossa aina lounaalla jossain (pääosin betelissä) tänään oli se päivä ja siellä meinas hieman hermot kiristyä ku sormisyöminen on kehissä ja kädet heiluu miten sattuu ja ruoka lentää minne sattuu! no tää on ohimenevä aika.. pahempaa odotellessa! ruoka saatiin syötyä onneksi. oma isäukko oli kans mukana (teki onneksi hieman helpommaksi meiningit) Vitsi mitä läppää kirjoittelen? ultimaalisen tylsää? No tämmöstä tää elämä nyt vaan on ja kivaahan tämä on vaikkakin haasteellista mutta onpa ainakin hieman erilaista.. ja kallisarvoista aikaa, olen lapsen isä kuitenkin ja pyrin ottaan siitä kaiken irti. No joo perusjutut heitetty, sitten mielenkiintoisempaan bändidroppailuun: eilisen päivän aamupäiväsoundtrackvinyylit:
The black keys: Attack&Release (tän bändin paras tuotos)
Esther Phillips: With Beck, 1975 (tää levy on aika huono, ehkä 1-2 hyvää piisiä, tän artistin 60 luvun tuotanto ja hieman 70luvun alunkin tuotanto on aika hyvää)
Mike Oldfield: Tubular bells (en ole fani kyllä, mutta tää on ihan kelpo levy, kivoja juttuja paikkapaikoin)
Jesus Christ Superstar (1971, Webber, tää on se soundtrack levy, en muistanut edes kunnolla, että mulla oli tää levy, tiedätteku kaikilla vinyylikeräilijöillä on semmonen "jämäsettipino" jossain nurkassa levyjä, tää oli siellä mun jämäpinossa.. oon kuunnellut tän joskus kauan sitten, tää oli yllättävän hyvä!) zekatkaa "Hosanna" piisi, aika hieno sävellys, synkkä.. http://www.youtube.com/watch?v=OXDmfAB42z0
Tytär meni nukkumaan niin tuli pyöräytettyä Pari kertaa Oranssi pazuzun "Valonielu" ehkä paras raskas levy viime vuonna? Tänään ei aamumusaa keritty kuuntelemaankaan paitsi nyt pyörittelin Terra tenebrosan kaks ekaa läpi.. minkäköhän takia sitä on niin kiva aina puhua musiikista mitä kuuntelee? onko se brassailua? vai haluaa vain jakaa hyvää(monien mielestä huonoa) musaa? voihan se olla niinkin, että musiikki on vaan niin iso osa oma elämää että siitä on kiva puhua..
Joo, ei kai tässä sen kummempaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti